#19 - suomalaisuudesta

Mitä suomalaisuus minulle merkitsee?

"No Reiska laittaa soimaan vielä yhden laulun
ja itkee sitten yhden kyyneleen
Se laulu kertoo meistä onnen enkeleistä
jotka Pohjantähden alla asustaa"
Popeda - Ukkometso

Olen suomalainen. Bussilla matkustaessani lasken laukun viereiselle penkille ja työnnän kuulokkeet korviini. En halua jutella kenellekään tai kuunnella kenenkään ongelmia. ”Antakaa mun syrjäytyä rauhassa”, totesi Veli Sikiö Putouksessa. Ajatusmaailmamme kolahtavat yksiin. Syön aamuisin ruisleipää, makeanhimossa salmiakkia ja kesäisin grillaan makkaraa. Juhannusta vietän kaveriporukalla mökillä. Käväisen lavatansseissa, istun saunassa läpi yön ja vihdon itseni punaiseksi. Talvella istun kylpytynnyrissä. Jos vesi on liian kuumaa, käyn kierimässä lumihangessa. Taas tarkenee istua paljussa.

Alkoholia juon ilooni. Ja suruuni. Ja ihan vaikka muuten vaan. Keskiviikkoisin rymyän kaupungilla keltaiset haalarit jalassa. ”Aikuiset ihmiset potkupuvut päällä ja käyttäydytte kuin teinit”, arvostelevat hienot herrat puvuntakit päällä. En välitä, sillä oikeastaan ei kiinnosta. En ole ujo, kuten suurin osa Suomineitoa asuttavista junteista. Lasiset laulupullot ovat täällä suosittuja. Alkoholismi on sairaus, ei luonteenpiirre tai harrastus. Kyllä riittää sosionomeille töitä.

Duudsonit, joulupukki, Koskenkorva, Nokia ja sauna. Jääkarhut, mökötys, järvet, Angry Birds,  ja ilmaveivi. Kerran keväässä koko Suomi sekoaa. Leijonien käsittelyssä kaatuvat Saksa, Kanada ja Tsekki. Pataan tulee jommaltakummalta naapurivaltiolta, yleensä itäpuolelta. Minulle punakonetta vastaan käyty talvisota ei ole vain typerä koealue peruskoulun historiankirjasta, vaan kiinnostava ylpeydenaihe. Mottitaktiikka ja talvisodan henki, valkoinen kuolema ja korkea kynnys kestää kylmää. ”Turhaan me talvisota voitettiin”, totesi joku yläasteella. ”Ois siistiä puhua Venäjää”. Ärsytti, raivostutti ja keitti yli. Suomen lipun kuuluu olla sinivalkoinen ristikuvio, ei punaisella pilattu viivasto.

Suomalaisuus on juurtunut sisälleni yhtä tiukasti kuin rasva verisuonteni seinämiin. Olen keskivartalolihava, diabetes uhkaa ja talvella olen masentunut. Kylmyys ahdistaa, mutta pulkkamäessä on kivaa. Kun huhtikuun loppupuolella kuljen kaupungilla ballerinoissa, ei kadulla vastaan tuleva espanjalainen vaihto-oppilas osaa päättää, tuijottaisiko jalkojani vai omia talvisaappaitaan. Kevätaurinko polttaa naaman enkä välty pisamiltakaan.

Itsenäisyyspäivänä kävin sytyttämässä kynttilän veteraanien hautausmaalle. Seurakunnan juhlassa pidin juhlapuheen, mutta ääni murtui. Itketti. Sydämeen koski, kun katse pyyhkäisi peräseinän kivitauluihin hakattuja nimiä. Niin monta tuntematonta, mutta silti niin tärkeää ihmistä. Vilkaisin ikkunasta ulos. Valkoiset lumihiutaleet leijailivat alas vasten sinertävää taivasta. Sinistä ja valkoista. Olo oli edelleen haikea, mutta jatkoin silti. ”Arvon veteraanit ja muu juhlaväki. Suunnattomalla ylpeydellä voin todeta olevani suomalainen”.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 

Saatiin yhdellä opintojaksolla tehtäväksi kirjoittaa sivu aiheesta "Mitä suomalaisuus minulle merkitsee?". Oon melko varma, että opettaja ei tota hyväksy, mutta sittenpähän kirjoitetaan uus ja tylsä teksti. En kyllä tajua, miksei toi kelpais, koska mielestäni erittelen tossa suomalaisuuden syvimmät salat ja että koko Suomihössötys on ihan saatanan tärkeää mulle ♥ Ei voi yrityksen puutteesta ainakaan kukaan moittia. Tulipas hyvä fiilis, ku sain pitkästä aikaa kirjotettua jotain. En puhu nyt tän blogin päivittämisestä, vaan jonkun oman, henkilökohtaisen tekstin kirjoittamisesta. Ei tosta ihan sellanen tullu ku mitä mietin ja suunnittelin, mutta tarpeeks hyvä. Se on jo jotain. Ehkä tää pari vuotta kestänyt blokki tästä vielä avautuu. Toivoa saa aina :)

Mulla on niin paljon asiaa ja kerrottavaa tänne, etten kestä. Pitäis vaan jaksaa saada kännykästä kuvat koneelle ja tänne... Lisäks oon jo pian pari viikkoa odotellut reiviKaatojen kuvia Facebookkiin. Siinä oli niin mahtavat keimit, ettei toisia kyllä oo ollu. Toivottavasti saan tänne paljonpaljon materiaalia.

Nyt aattelin tapittaa yhden jakson Sinkkulaivaa tai Ensisilmäyksellä. Sit voisinkin nukkua, ja huomisen aattelin pyhittää mummulassa vierailulle sekä rästissä olevien koulujuttujen pakertamiselle. Tota jälkimmäistä hieman epäilen, mutta yritys on ainakin kova!

PS. Tuli mieleeni, että te blogin omistavat ystäväiseni, stalkkaajani sun muut öttimöttiäiset, jotka tätä lukemaan olette eksyneet. Kirjoittajaa tekin ihmeessä teidän suhtautumista Suomeen ja suomalaisuuteen ja linkatkaa niitä vaikka mulle, sillä haluan kovin tietää, mitä te ajattelette tästä ihanasta kotimaastamme ja meidän hullujen juoppojen tavoista! :D

#18

Ei muuta tällä erää. Klikatkaa pliis ittenne koko näytön tilaan että saatte tosta jotain selvää.

#17 - dricka, dricker, drack, druckit

Apuva. Nyt on risteilyt risteilty! Niinku matkassa itsessään ei olis ollu tarpeeks, eksyin vielä lauantaina Tikiin ja tota niin joo. Ei näkyny liskojen yötä, mutta perjantai-iltana toinen meidän kissoista maiskutteli jossain sängyn lähellä ja olin ihan varma, että se on nyrkin kokonen hämähäkki, joka kiipee mun selkää ja maiskuttelee eikä lähe pois. No, heitin kissan makkarista pois ja kyllä se maiskutus sit loppu ja uni tuli. Hyi elämä. Viikonlopun jälkeen oon ehtinyt oleen viihteellä jo eilen eli keskiviikkona, mut kerron siitä lisää joskus toiste. Tällä viikolla oon ollu neljänä päivänä baarissa, pelottavaa. Keskiviikko oli kyllä ainoa päivä, jolloin alkoholiin koskin... No, kerron lisää kyllä kun jaksan! 8)

Meidän laivareissu meni kyllä ihan täydellisesti putkeen! Kukaan ei (kai) hukannut mitään, kukaan ei suuttunut kellekään (ainakaan meidän porukan sisällä :D) ja kellekään ei sattunut mitään (ellei oteta huomioon mun jalkaa). Alkuilta sujui melko laimeasti, sillä vedettiin pienet ruokaöverit, jotka alko snadisti väsyttelemään yhtä sun toista. Ite en alentunut nukkumaan vaan join kiltisti taxfreeostoksiani, koska eihän laivalla nyt voi nukkua. Tyhmä minä. Viimeisenkin laivailufiiliksen herätteli Balticilla esiintynyt Joku paikallinen bändi, jonka koko kolmetuntinen keikka jorattiin ku viimestä päivää. Mahtavia biisejä ihan loistavalla toteutuksella unohtamatta tietenkään hyvännäköisiä bändin jäseniä... Mitä muuta voi ihminen yhtyeeltä toivoa?

Ois niin paljon kerrottavaa, mutta kaikki parhaimmat jutut menee inside-läpän ja tilannekomiikan puolelle, joten tuntuis tyhmältä avata niitä tänne. Pidättekö hauskana esimerkiksi sitä, että yksi ihana neitokainen harhaili laivan kannella kuudelta aamulla kahden tyhjän laukun kanssa? Joo, sitä mäkin :D Oon meistä muuten aika ylpeä! Semisti pelotti jaksetaanko valvoa kuuteen asti, jotta päästään aamupalalle, mutta ei siinä ollu kyllä minkäänlaista ongelmaa. Yökerhoilun jälkeen osallistuttiin jäätäviin jatkoihin, jotka sattu olemaan sellaset kaks metriä meidän hytin ovelta poispäin. Aamupalalta meinattiin lentää pihalle, kiitos v-sanan viljelyn ja känniväsähtämisen aiheuttamien naurupuuskien. Kiltisti yksi raflan työntekijöistä pyysi meitä olemaan hiljaa ja välttämään v-sanan käyttöä... Hetken ajan jaksettiin olla hiljaa, mutta sitten mä keksin laukaista ilmoille ekan v-alkuisen sanan, joka mieleen tuli. Velho. Tästä seurasi omenamehujen purskauttaminen lautaselle, jäätävää huutonaurua ja melko pikainen poistuminen hyttiin. Kerroin nyt kuitenki tollasen jutun, mutta ette kyllä varmaan ajattele että ahahaha olipa hauskaa. Meillä kuitenkin oli, ja vatsalihakset huutaa vieläkin hoosiannaa!

Voisin lausua pari positiivista sanaa Baltic Princessin hyttijärjestelmälle. Halvimmat (eli paskimmat) hytit sijaitsee 8. ja 9. kansilla laivan perässä, koska kyseiset kannet sattuu olemaan yökerhojen välissä eli nukkuminen voi herkkäuniselle olla yöllä aika vaikeaa. Oli niin outoa suunnata hyttiin ilman kaksiakymmeniä portaita, jotka johtaa autokannen alle sikaosastolle. Meidän hytti sattui myös olemaan käytävän ensimmäinen hytti, joten sinne ei ollu kauhean vaikea suunnistaa. Jatkoilta oli myös aikamoisen lyhyt matka hakemaan lisää nesteytystä ja poikkeamaan vessassa. Kauhean hyvä tuuri meillä ♥

Mursut.

Aattelin kerranki ottaa kuvan siitä, mitä mulla on päällä, eli olkaapa hyvät. Ylisuuri paita ja farkut ja lempparituubikaulaliina ja ihan liian ohut takki helmikuulle. Nii joo ja kivat kengät. Ja kaks kassia. Kaks kassia..... TELLU! :D 

Minun aamupala. Söin noista tosin vaan yhden sämpylänpuolikkaan, pari nakkia, muutaman minimuffinin ja kiisselin. Piti vaan kauheesti hamstrata ja maistella. Laura ja Jenna ei oikeen tykännyt siitä, kuinka ryystin tota kiisseliä lusikasta. Siitä viisastuneena otin koko kulhon kauniiseen käteeni ja ryystin siitä päin... Oon vissiin ollu näky.

Uuden ystävämme aamupala. Saanko esitellä kerrosvoileivän, jonka pohjana on suklaapiirakka? Päälle on ladottu karjalanpiirakkaa, paprikaa, raejuustoa, kinkkua ja ties mitä. Kattokaa ite. Mitä muuten tykkäätte ideasta lykätä Weetos-murot ja muffinsssssit samalle lautaselle suolasten juttujen kanssa? Niinpä.

"Hei leikitään Titanicia!"

Tää onkin lauantaiaamuyöltä Shelliltä. En kuulemma saanu syödä sipulirenkaita, koska silloin alkaa röyhtäyttämään. Tungin ne sit T'n hodariin, ja hyvää vissiin oli :D

Joo. Ei kai muuta.