#19 - suomalaisuudesta

Mitä suomalaisuus minulle merkitsee?

"No Reiska laittaa soimaan vielä yhden laulun
ja itkee sitten yhden kyyneleen
Se laulu kertoo meistä onnen enkeleistä
jotka Pohjantähden alla asustaa"
Popeda - Ukkometso

Olen suomalainen. Bussilla matkustaessani lasken laukun viereiselle penkille ja työnnän kuulokkeet korviini. En halua jutella kenellekään tai kuunnella kenenkään ongelmia. ”Antakaa mun syrjäytyä rauhassa”, totesi Veli Sikiö Putouksessa. Ajatusmaailmamme kolahtavat yksiin. Syön aamuisin ruisleipää, makeanhimossa salmiakkia ja kesäisin grillaan makkaraa. Juhannusta vietän kaveriporukalla mökillä. Käväisen lavatansseissa, istun saunassa läpi yön ja vihdon itseni punaiseksi. Talvella istun kylpytynnyrissä. Jos vesi on liian kuumaa, käyn kierimässä lumihangessa. Taas tarkenee istua paljussa.

Alkoholia juon ilooni. Ja suruuni. Ja ihan vaikka muuten vaan. Keskiviikkoisin rymyän kaupungilla keltaiset haalarit jalassa. ”Aikuiset ihmiset potkupuvut päällä ja käyttäydytte kuin teinit”, arvostelevat hienot herrat puvuntakit päällä. En välitä, sillä oikeastaan ei kiinnosta. En ole ujo, kuten suurin osa Suomineitoa asuttavista junteista. Lasiset laulupullot ovat täällä suosittuja. Alkoholismi on sairaus, ei luonteenpiirre tai harrastus. Kyllä riittää sosionomeille töitä.

Duudsonit, joulupukki, Koskenkorva, Nokia ja sauna. Jääkarhut, mökötys, järvet, Angry Birds,  ja ilmaveivi. Kerran keväässä koko Suomi sekoaa. Leijonien käsittelyssä kaatuvat Saksa, Kanada ja Tsekki. Pataan tulee jommaltakummalta naapurivaltiolta, yleensä itäpuolelta. Minulle punakonetta vastaan käyty talvisota ei ole vain typerä koealue peruskoulun historiankirjasta, vaan kiinnostava ylpeydenaihe. Mottitaktiikka ja talvisodan henki, valkoinen kuolema ja korkea kynnys kestää kylmää. ”Turhaan me talvisota voitettiin”, totesi joku yläasteella. ”Ois siistiä puhua Venäjää”. Ärsytti, raivostutti ja keitti yli. Suomen lipun kuuluu olla sinivalkoinen ristikuvio, ei punaisella pilattu viivasto.

Suomalaisuus on juurtunut sisälleni yhtä tiukasti kuin rasva verisuonteni seinämiin. Olen keskivartalolihava, diabetes uhkaa ja talvella olen masentunut. Kylmyys ahdistaa, mutta pulkkamäessä on kivaa. Kun huhtikuun loppupuolella kuljen kaupungilla ballerinoissa, ei kadulla vastaan tuleva espanjalainen vaihto-oppilas osaa päättää, tuijottaisiko jalkojani vai omia talvisaappaitaan. Kevätaurinko polttaa naaman enkä välty pisamiltakaan.

Itsenäisyyspäivänä kävin sytyttämässä kynttilän veteraanien hautausmaalle. Seurakunnan juhlassa pidin juhlapuheen, mutta ääni murtui. Itketti. Sydämeen koski, kun katse pyyhkäisi peräseinän kivitauluihin hakattuja nimiä. Niin monta tuntematonta, mutta silti niin tärkeää ihmistä. Vilkaisin ikkunasta ulos. Valkoiset lumihiutaleet leijailivat alas vasten sinertävää taivasta. Sinistä ja valkoista. Olo oli edelleen haikea, mutta jatkoin silti. ”Arvon veteraanit ja muu juhlaväki. Suunnattomalla ylpeydellä voin todeta olevani suomalainen”.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 

Saatiin yhdellä opintojaksolla tehtäväksi kirjoittaa sivu aiheesta "Mitä suomalaisuus minulle merkitsee?". Oon melko varma, että opettaja ei tota hyväksy, mutta sittenpähän kirjoitetaan uus ja tylsä teksti. En kyllä tajua, miksei toi kelpais, koska mielestäni erittelen tossa suomalaisuuden syvimmät salat ja että koko Suomihössötys on ihan saatanan tärkeää mulle ♥ Ei voi yrityksen puutteesta ainakaan kukaan moittia. Tulipas hyvä fiilis, ku sain pitkästä aikaa kirjotettua jotain. En puhu nyt tän blogin päivittämisestä, vaan jonkun oman, henkilökohtaisen tekstin kirjoittamisesta. Ei tosta ihan sellanen tullu ku mitä mietin ja suunnittelin, mutta tarpeeks hyvä. Se on jo jotain. Ehkä tää pari vuotta kestänyt blokki tästä vielä avautuu. Toivoa saa aina :)

Mulla on niin paljon asiaa ja kerrottavaa tänne, etten kestä. Pitäis vaan jaksaa saada kännykästä kuvat koneelle ja tänne... Lisäks oon jo pian pari viikkoa odotellut reiviKaatojen kuvia Facebookkiin. Siinä oli niin mahtavat keimit, ettei toisia kyllä oo ollu. Toivottavasti saan tänne paljonpaljon materiaalia.

Nyt aattelin tapittaa yhden jakson Sinkkulaivaa tai Ensisilmäyksellä. Sit voisinkin nukkua, ja huomisen aattelin pyhittää mummulassa vierailulle sekä rästissä olevien koulujuttujen pakertamiselle. Tota jälkimmäistä hieman epäilen, mutta yritys on ainakin kova!

PS. Tuli mieleeni, että te blogin omistavat ystäväiseni, stalkkaajani sun muut öttimöttiäiset, jotka tätä lukemaan olette eksyneet. Kirjoittajaa tekin ihmeessä teidän suhtautumista Suomeen ja suomalaisuuteen ja linkatkaa niitä vaikka mulle, sillä haluan kovin tietää, mitä te ajattelette tästä ihanasta kotimaastamme ja meidän hullujen juoppojen tavoista! :D