muutoksen tuulia

MOIIIIIIII!

Tää kesä on ollu ihan hullu. Hullu monessakin eri mielessä. Aika nopeesti lipuu kesän verran päiviä eteenpäin, jos on joka arkipäivä töissä sen 8h. Kaikki viikonloput on ollu vapaita, ja vähänkö oon ollu liekeissä. Tää kesä on myös oikeesti tuntunut kesältä, vaikka helteitä (saati edes normaalia lämpötilaa) ei paljoo oo näkyny sit toukokuun. Lämmön puutteesta huolimatta viikonloput ja osa arkiöistä on mennyt valvoen, ja mun motto onkin tänä kesänä ollu jotain sen suuntasta ku "kesäöitä ei oo tehty nukkumista varten".

Mun ultimaattisin lempparikesä so far on ollu ehdottomasti 2012. Tein kaikkee kivaa: kävin ekaa kertaa viinanhakureissulla Tallinnassa, juhannusfestaroin Kalajoella ja tietty päivitin autoo uudempaan ja kaikin puolin parempaan (ottaenkin huomioon että merkki on edelleen melko suolesta). Luulen, että ihan omiaan ton kesän arvostukseen toi sellanen porukka, jonka kanssa hengailtiin melko tiiviisti mökkikauden avajaisista sieltä vapun tienoilta aina Kauppakadun approon eli loka-marraskuulle asti. On se vaan hienoo, että varsinkin kesäsisinä öinä on sellanen porukka, jonka kanssa voi duunata vaikka mitä.

No, enivei. Tää kesä on hetki hetkeltä vaan parantanut sijoitustaan mun parhaiden kesien listalla, ja kyllä nyt alkaa näyttää siltä että ykköseks painellaan ja reippaasti. Oon kohtalon osoittaman sormen/kouran/whatev osoittamana päässyt osaks sellaseen porukkaan ettei tosikaan. Oon saanut ajella auringonnousuihin erinäisten kasarituotantoa olevien autojen kyydissä, viettänyt öitä mökeillä ja leirintäalueilla 70-luvulla valmistetun asuntovaunun hellässä syleilyssä, selvittänyt draamoja (trust me kaikki draamakuningattaret, draamaa on kivempi selvittää ja arvostella ku luoda) ja viettänyt aikaa maailman parhaimmalla hallilla.

Hullua on ollu myös sillä saralla, etten oo paiskinu duunia asiakaspalvelualalla vaan varastotyöntekijänä. Nyt asiaan on kuitenki toivottavasti tulossa muutos (on ollu kivaa pakata superfoodia mutta kyllä veri vetää asiakaspalvelualalle), koska olin työhaastattelussa torstaina ja se tuntu menevän hyvin! Kyseinen työpaikka ois mulle ihan unelma, mutta toisaalta pessimisti ei pety. Tien jo nyt, et työkuviot enivei järjestyy :)

Mä sekaan nyt Tapio-viinaa jääteehen ja jatkan hengailua täällä Kalajärven leirintäalueella nyt kun mun seuralaisetkin saapu saunasta.

Kesä <3

#27 - en oo kuollu

Heippatirallaa. Kesä oli ja meni ja tilalle tuli syksy. Käytiin kattomas Uniklubia, löhöttiin viikko Turkissa, paljuteltiin Pyhäniemessä, muutettiin takaisin Seinäjoelle, alotettiin taas koulunkäynti ja vierailtiin kaksissa ensimmäisissä opiskelijabileissä. On kivaa että on syksy ja että saa olla Seinäjoella, mut ois silti kiva olla esim. Alanyassa vaikka marraskuun alkuun asti.

Where there is desire

there is gonna be a flame

Where there is a flame

someone's bound to get burned

But just because it burns

doesn't mean you're gonna die

You've gotta get up and try.

#26 - u-ni-klu-bi

 Mä en voi käsittää, että tänään on melkeinpä tarkalleen kaks vuotta siitä päivästä, kun viimeks näin teiniaikojen ultimate lempparin Uniklubin livenä. Joskus puolitoista vuotta sitten luulin yhdessä aika monen muun kanssa, että kyseistä bändiä ei enää ainakaan samannimisenä missään nähdä, koska yks jäsen otti ja lähti. Onneks viime keväänä tuli bongattua jostain Hämyjen mainoksesta tuttu nimi, ja niimpä startataan jossain vaiheessa kohti Hämeenkyröä ja mä otan mukaan passionhedelmäistä skumppaa.

Mä olin eilen kuskina todella, todella, todella pitkästä aikaa ja oli kyllä erittäin hauskaa. Suurin kiitos kuuluu kyllä mun kanssa ympäri Parkanon kyliä ajelleelle kaverille, koska näin ollen mun ei tarvinnu mennä Tikiin kuuntelemaan känniläisiä. Puhuttiin hirveesti kaikkee syvällistä ja tuli selviteltyä muutamia solmuja, joista on välillä hankala puhua. Jossain vaiheessa radiosta tuli Haloo Helsingin Jos mun pokka pettää ja mua on jotenki ihan kauheesti siitä asti naurattanu, kun sain kuulla että "hei täähän on ihan sun biisi". Mun mieskuviot on kyllä ollu välillä niin jännittäviä etten kestä ja oli olevinaan niin hauskaa kun joku muukin on huomannu mun valituksista huomannut sen. (käytän ihan liikaa yliviivausta ja näitä sulkumerkkejä kans)

Mä en millään meinannut saada yöllä nukuttua. Sattu epämääräisestä syystä mahaan, mielessä pyöri illan aikana puhutut asiat ja ulkona oli siinä seitsemän maissa jo niin valosaa, ettei tuntunu yhtään siltä, että pitäis painua untenmaille. Kun mahakipu jatku vielä aamullakin eli siinä yhdentoista aikaan, tajusin et mua jännittää. Olin jo unohtanu, että keikkaa, jonka oot nähny melkein samanlaisena jo rapiat 50 kertaa voi todellakin jännittää mahalla. Mikähän siinäkin muuten on, että kun ei sais nukkua niin jumansviidu, johan väsyttää ihan liikaa. Kun taas sais nukkua vaikka kellon ympäri ei uni ensinnäkään tuu millään ja heräät neljän tunnin päästä täysin virkeenä kuten esimerkiksi tänään.

Tää oli nyt tämmönen minipostaus mutta en yksinkertaisesti pysty tuottamaan tekstiä koska jännittää niin pirusti. :D

#25 - katkeraa, kateellista, koitat kaataa lokaa niskaan

Mä juoruan. Kun nähdään tyttöjen kanssa Osuuspankin pihassa parkittamisen merkeissä tulee väkisinkin ruodittua viimesimmät kuulumiset. Töissä tulee mietittyä, kuka teki mitä silloin kun ei ois tarvinnu ja kuka ei tehny sitä mitä ehdottomasti olis pitäny. Opiskelijabileiden jälkeisinä darrapäivinä mietitään kuka lähti kenenkin mukaan ja kuka joi överit.

Juoruamista ei ikinä saa poistettua tästä maailmasta kokonaan. Se on fakta. Sitä olis kuitenkin tietyissä piireissä syytä vähentää rankalla kädellä, ja myös mä oon tässä asiassa kunnostautunut. Oon täällä jo maininnutkin, mutta meidän Kihniön kaveriporukalla on ollu vähän natinaa sinne sun tänne ties mistä eri asioista. Sen jälkeen kun viimeisin iso riita selvitettiin oon ite pyrkinyt siihen, että en puhuis pahaa selän takana. Aina tulee jotain sanottua, oonhan mäkin vaan ihminen, mutta yritän nykyään puhua vaan sellasta, minkä mä voin myös päin naamaa sanoa, Jotkut saattaa loukkaantua siitä, että sanon tai kysyn suoraan jotain loukkaantumisen arvoista asiaa. Oon vaan todennu sen, että kivempaa sanoa itse kasvotusten ärsytyksen kohde / polttava puheenaihe / mieltäkaihertava kysymys kuin antaa sen mennä rikkinäisen puhelimen kautta.

Sellasta paskanpuhumista mä en oo ikinä ymmärtäny, että keksitään tai vähintään paisutellaan jotain asiaa ja levitetään sitä niin monelle ihmiselle kuin vaan lystää. Onhan se olevinaan helvetin hieno tapa esimerkiks kostaa, mutta kovinkaan usein ei juolahda pieneen mieleenkään, että noista paskanpuhumisista voi seurata jollekin oikeesti tosi huonot oltavat. Hienoa varmaan selittää kylällä suu vaahdossa, että niin se Ullakin tossa viikonloppuna meni ja pani kahtatoista äijää samaan aikaan ja nyt on raskaana eikä isästä oo tietoo. Ulla saa tietää tästä selvittäessään ihan suru puserossa, miksi oma rakas mussukka jätti ihan yhtäkkiä. Näin ei oo tapahtunu, kunhan yritän selventää. Tollanen oikee paskamylly on niin perseestä just sen takia, että elämä saattaa mennä hetkellisesti pilalle tällä juorun kohteella ainakin tämmösillä pienillä paikkakunnilla. Musta ei kyllä tuu hyvää kirjoittajaa, koska en enää osaa vaan ilmaista pointtejani ikinä :D (ja älä äiti pelästy, musta ei oo kukaan (tietääkseni) puhunu mitään vaan puolustan tässä kavereita)


Vähän kivempiin aiheisiin. Kulunut viikonloppu oli mun tän kesän viikonlopuista ehdottomasti paras! Perjantaina tehtiin pikainen visiitti Seinäjoelle. Siellä käppäiltiin Vauhtiajojen alueelle ja käytiin Ellun kanssa hyppäämässä benjit. Jos en kyseisestä lystistä olis maksanut useempaa kymppiä, olisin ihan varmasti tullu sieltä korkeelta ihan korin kyydissä enkä narun varassa. Kun tuijotteli kuudenkymmenen metrin korkeudesta Seinäjoen keskustan rajoja ja tsekkaili välillä alhaalla olevia muurahaisia ihmisiä nousi kyllä sellanen ramppikuume ettei toista. Millään olis uskaltanut laittaa käsiä ristiin rinnalle ja vaan antaa mennä, mutta onneks osu mukava jätkä mua auttamaan. Hienosti se piti mua valjaista kiinni kun harjottelin käsien irroittamista kaiteesta, ja yhtäkkiä mä jo pompin ku sellanen laatikosta pään esiin työntävä klovni kuminauhan varassa. Huikeeta!

Tätä kuunneltiin etkoilla ja kyseinen biisi sopii muuten pirun hyvin tähän postiin.

Lauantaina etkoilin kivojen kavereiden ja ystävien kanssa Pyhäniemen rantasaunalla, jossa kuunneltiin hyvää musaa ja juotiin hyvää juomaa. No shit? Puolenyön aikaan siirryttiin odottamaan Rosvosektoria itse ravintolaan, ja kyseinen yhtye ylitti kyllä kaikki odotukset! Yleisöö ei todellakaan ollu ku pipoa - hyvä että meitä oli edes 20 lavan edustalla - mutta pojat veti silti ihan täysillä ja kiittelivät vielä jälkeenpäin että oltiin erittäin hyvin messissä. Kaikki siellä tanssi ja laulo, vaikkei sanoista oliskaan ollu mitään hajua. Mun aivothan on varsinainen magneetti mikä biisien sanoihin tulee, ja muistan hyvin kuinka Iida useemmankin kappaleen aikana huusi mun korvaan "miten tää kertsi menee". Ihana ♥

Ravintolasta päädyttiin pienellä porukalla jatkoille, ja voi sitä meininkiä. Saatiin maistaa viinaa, jota tähän maailmaan on kuuleman mukaan tuotettu tasan 100 pulloa. Siltä se kyllä maistukin... Onneks mä sain jättää jatkot jo suht hyvissä ajoin, koska ihana Mirka lupas töistä päästyään heittää mut kotiin nukkumaan. Aamulla oli luksusta herätä omasta sängystä kun kaverilta oli tullut kasin aikaan viesti, että odottaa taksia jotta pääsis itekin nukkumaan.

Vähän tärisytti käsiä kun aamulla aamupäivällä päivällä sain itteni ylös ja otin suunnan kohti Hämeenkyröä. Siellä mua odotti pikkuveljen rippijuhlat, ja vaikka kärsinkin rumanaamarumatukkarumatvaatteet-päivästä, oli ihan huippua nähdä kaikkia sen puolen sukulaisia. Oon niin ylpee mun veljestä, ku se oli niin söpö, mutta samalla oon aika varma siitä, että oon ihan liian vanha mummo jo.

Koska tänään on tiistai, niin reissuun tj 23! Herraisä, torstaina kolme viikkoo. Multa puuttuu vie matkalaukku ja uikkarit ja pitäis käydä jalkahoitajalla ja... Aattelin ottaa reissun ajaks rakennekynnet ku äitin jouluna antama lahjakortti on vie käyttämättä! On reissu, venetsialaisviikonloppu (jonka pyysin vapaaks, eheheeh) ja sit alkaakin koulu, eli ehtisin olla kaks viikkoo kynsillä. Ihan jees, koska kaks viikkoo ne muutenkin vaan pysyy mulla hyvinä.

Tänään jäljellä vissiin 49 päivää siihen että täytän 21. Apua oikeesti.

#24 - no pain, no gain ja muuta shaibaa

Taas on tovi jos toinenkin vierähtänyt siitä kun viimeks on ollut aikaa tai inspiraatiota avata Blogger ja alkaa suoltaa päässä vaeltelevia ajatuksia tekstiksi. Mun on pitänyt puhua tänne Uniklubista, Turkin reissusta ja kaikista mieltä painaneista asioista, mutta plaaaaaah.

Uniklubia pääsen kattomaan ehkä parhaassa keikkaseurassa vähän yli kahden viikon päästä ja mulla on siitä ihan kauheen ristiriitaset fiilikset. On ihan perkeleen hienoa päästä taas näkemään pojat lavalla ja rokkailemaan sitä musiikkia, joka teininä merkkas kaikkee kaikessa. Toisaalta yks on joukosta poissa, ja vaikka uus basisti varmasti osaa asiansa todella hyvin, on se silti pirun erilaista mennä keikalle vaan tajutakseen, ettei meidän oma Temppis oo pomppimassa lavalla basso kourassa. Ei helvetti, tulipas teinimäinen olo tästä analyysista........

Turkin reissu lähenee lähenemistään ja jumankauta mä oon fiiliksissä. Passi on ollu taskussa jo kesäkuun alusta asti, toissapäivänä maksettiin matkan loppusumma ja vapaatoiveet työpaikalle on jätetty. Tän kesän aikana on ollut niin monta kriisiä meidän kaveriporukassa, että lähden ihan mielelläni ensin viikoks Alanyan hulluuteen ja sitten taas yheksäks kuukaudeks Seinäjoelle. Kun asuu tuolla vähän kauempana, on ihan mahtavaa tulla viikonlopuks tänne. Täällä on myös kiva asua, niinku viime tekstissä jo sanoinkin, mutta kyllä pieni välimatka taas koko kesän jatkuneen tiiviin yhteydenpidon jälkeen tekee itse kullekin terää.

Otsikon no pain, no gain tulee ihan siitä, että oon ruvennut seurailemaan sivusilmällä paria elämäntapamuutos/fitnessblogia ja totahan siellä toitotetaan hyvä ettei joka lausees. Itehän en oo oikeestaan pistäny tikkua ristiin ton gainauksen eteen, mutta tän kuun aikana mä oon oppinu juomaan sokerittomia limsoja, ja tää on kuulkaas mulle aika iso juttu! Jostain sitä on liikkeelle lähdettävä ;) Aina ennen oon vihannut sitä aspartaamin haha en ees tie kirjotetaanko noin ja onko se ees ton nimistä mut enikeis en jaksa googlettaa makua enkä oo voinut käsittää, miten äitikin voi light- ja zerojuomia juoda. No, Pepsi Maxista se mullakin lähti ja nyt normilimsasta tulee sellanen kauheen makee ryöppy suuhun. Vähän kyl harmittaa, että Muumiki maistuu vähän puulle ku siitä ei mitään sokeritonta versioo oo :( Tää sokerittomiin limsoihin oppiminen on oikeesti mulle hyvä juttu, koska juon aika paljon kaikkee hiilihapollista. Ja sille, joka tulee valittamaan että makeutusaineista tulee syöpää ja whiiwhiiwhii: tupakkaki tappaa ja voi siihen porkkanaanki tukehtua. 

Kesän aikana mua on ruvennu saakelisti risoon yks asia. Vielä pari vuotta sitten mä melkeinpä vihasin sitä miltä mä näytin ja millanen mä olin. Peilistä katto takas joku valas ja rupesin poraan ku eksä katto hassulla ilmeellä ihan vaan sen takia että ajattelin sen ajattelevan että oon ruma. No hohhoh. Kuitenkin, nyt huomattavasti rumempana ja isokokoisempana oon yrittänyt oppia siihen että olis tyytyväinen siihen mitä milläkin hetkellä on. Voi pyrkiä parempaan eli hoikempaan, mutta sitä odotellessa osais arvostaa itteensä just tämmösenä. Aina toitotetaan, että kaikki on yhtä kauniita sukupuoleen, ihonväriin, kokoon tai whatev kattomatta. Mä yritän kattoo itteeni armollisesti. Oon isokokoinen, joten mun mahamakkarat saa näkyä. Joskus on hyviä päiviä, jolloin paidan läpi pilkottava vattapömppö ei haittaa vaan on siitä huolimatta nätti. Sitten jumalauta joku heittää kaverille piikin, että ei kohta edes mahduta sen kanssa mun Golfiin jos se vielä lihoo liikaa. Ja ihan voin kertoa, että tämä kyseinen kaveri on varmaan 40 kiloa mua kevyempi. Yritä ny olla ittees tyytyväinen ja aatella, että oot kaunis enivei ku kuitenki on muiden mielestä kauhee valas. Äääää, en osaa nyt selittää mun pointtia :D Ärsyttävää.

we♥it

#23 - koulukoulukoulu

Tällä hetkellä mä istun meidän koululla Sossu Ry'n toimistossa ja mietin jotta mitä sitä tekis. Ihanalla Iiralla on juuri tällä hetkellä pääsykoe tossa kaks kerrosta ylempänä, ja näin vapaapäivän kunniaks tarjouduin lähteen mukaan. Toimin matkan koutsina haastiksia varten ja loppumatkasta myös navigaattorina, Iira ei vissiin luottanu itteensä :D ♥

Täsä mä ny oon! Viidakkobileistä.

Kun kävelin ton halukkaita tulevia sossuja täynnä olevan käytävän läpi, tuli väkisinkin mieleen omat pääsykokeet. En tuntenu Seinäjoelta ketään, enkä muutenkaan tienny onko tää mun juttu. Muistaakseni vaan selasin hakusivustoa silloin joskus ja aattelin kokeilla sosiaalialaa, koska tein tällä alalla sillä hetkellä töitä. Tulin pääsykokeisiin, olin oma itteni ja aattelin, että se siitä. Unohdin koko jutun, ja sit joskus marraskuussa tuli viesti, että mut on valittu kouluun. Wtf. Etittiin kämppä, aloitin koulun ja niin mun "aikuistuminen" lähti liikkeelle. Nyt kun istun tässä hallituksen koneella ja mietin noita kokeiden kanssa pähkäileviä kokelaita, pitää kyllä olla kiitollinen että on tänne päässy. Oon aina tykännyt hallitushommista, ja täällä Seinäjoella näitä on ainakin ihan pirun mukava tehdä. Oon ennenkin puhunut tästä, mutta minkäs sille voi jos vaan on häpihäpihäpi.

Meillä oli tossa viikko-pari sitten sektorivalinnat. Meidän piti valita, miltä alueelta halutaan syventäviä opintoja. Haku aukes muistaakseni kahdelta, eikä mulla vielä kymmentä vaillakaan ollu mitään käryä siitä, mitä mun pitäis klikata. Vaihtoehtoina oli lapset, nuoret, vammaiset, vanhukset, päihde- ja kriminaalihuolto sekä perusturva. Joojoo, noi ei oo niiden oikeet nimet mutta I don't give a crap, tuli varmaan selväks jokaselle kuitenki. Joskus kännissä esittelin itteni jollekin tyylillä "Moi, mä oon Enni. Joo mä oon sosionomi. No siis mä oon aatellu suuntautua vammaissektorille!" ja olin tosta aika ylpee, että noin vaan aivojen fiksun puolen ollessa jotakuinkin lepotilassa pystyin sanoon, mitä mä haluan. Tosi pitkään aattelinkin, että tää on se mitä mä haluan tehä, helppo juttu. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettiin uudestaan. Mulla on jonkin sortin koprofobia (googlettakaa, olkaa hyvät) ja toi on syy, miks hain sosionomiks opiskeleen lähihoitajan sijasta. En halunnut ottaa siis sitä riskiä, että otan syventävät opinnot (onko ne ees sellasia?) sektorilta, jossa mä en voi työskennellä, koska joutuisin tappeleen pelkojeni kanssa joka päivä. No, enivei. Valinnan hetki tuli ja niin mä huomasin klikkaavani Kehitysvaiheet ja kasvuolot lapsuusiässä. Tän valinnan takana on myös syy, miks kyseisen sektorin halusin, mutta en nyt viitti sitä avata kun joku kuitenkin vetää herneen nenäänsä. Huvittavaa muuten itkeä ja moralisoida toisten valintoja vaan siks, ettei omalle kohdalle osunut se "oma" sektori. Valinnat tehtiin siis netissä, joten käsittääkseni kaikilla oli yhtenäiset mahdollisuudet päästä sinne minne haluskin ?

Oli ihan pirun hienoo ajella Törnävän läpi taas tänne. Muista ees koska viimeks ois käyny Seinäjoella, joten kyllä tuli sellanen hieno kotona!-fiilis :) On kivaa että on kesä, koska saa mennä ja tulla pitkin Kihniöö ja Parkanoo lapsuudenkavereiden kans, mutta on se taas hienoa ku koulu alkaa. Nyt koulua oottaa ihan uudella innolla, kun alkaa noi sektoriopinnot. Viime kevät meni muutenkin jonkinsortin sumussa, joten nyt syksyllä aattelin ottaa itteeni niskasta kiinni ja opiskella kunnolla.Onneks Turkin reissu on just se viimenen kesälomaviikko, niin voi opiskelu sen jälkeen kiinnostaa ihan eri tavalla kun viikon rilluttelee menemään.... :D

Löysin tämmösen kuvan toimiston seinältä, ja olihan mun sitä ihan vähän pakko sotkee koristella! Niinku kuva kertoo, siinä sosionomien ja insinööriopiskelijoiden hallitukset. Sori jos joku ei halua naamaansa tänne, mutta aattelin että toi nyt on niin epäselvä kännykkäkuva 8)

Tänään mä meen illalla Pyhäniemeen töihin. Aamulla sit taas Heseen, sen jälkeen illalla taas Pyhikseen ja vielä sunnuntaina Heseen. Kiva viikonloppu tulossa, varsinkin kun viime yönä nukuin sellaset 4h ja ens yönä nukun vissiin aikalailla saman verran. No, tänäänkin taas vaihteeks palkkapäivä, niin ei kyllä ärsytä noi työt.

PS. Tuli tossa pihalla mieleen, etten oo esitelly mun uudehkoa tatskaa. Tässä erittäin laadukas kuva Instagramista klik! Vähä on värit lähteny ja iho on kuiva, mutta siinä se o ♥

#22 - moi.

Hohhoi miten pistää väsyttään tommonen paahde. Oon niiiiiin häpihäpihäpi tuosta valoilmiöstä ja sen aiheuttamasta tilasta, jota myös kesäksi kutsutaan. Jännää silti, että vaikka virtaa on tuhatmäärin enemmän ku talvella, silti väsyttää saman verran. Tänäänkin oon kyllä koko päivän huusannu ja tuusannu edestakas ja vaikka mitä, että kai tää väsymys johtuu myös siitä.

Olin erittäin iloisesti yllättynyt siitä, että oon laihtunut vähän päälle viis kiloa siitä, kun viimeks oon vaa'alla käynyt eli joskus kuukausi sitten ehkä. En oo töiltä ehtiny urheilla (tai paskanmarjat, oo jaksanu/viittiny), mutta ehkä just ne työt yhdistettynä mun pieniin syömisiin on vieny painoo pois. Tommonen määrähän ei mun kokoisessa ihmisessä näy, mutta kiva silti. Ja kai se yhtä nopeesti tulee takas ku on lähtenytki, mutta iloitsenpa silti. Viis kiloo vähemmän Enniä täs maailmas. Aika jees.

Mä oon innostunu kalastamisesta kauheesti! Ekan kerran oltiin fisuja narraamas viime viikolla torstaina. Kokeilin mato-onkee ja about kahden minuutin jälkeen nappas. Kankarista nousi ehkä maailman pienin ahven! Jee. Sen jälkeen koitin heittää virvelillä ja ekalla heitolla (tää ei oo kalajuttu, vaikka kukaan ei oo tähänkään mennessä mua uskonu) tarttu messiin illan isoin hauki. Perjantaina käytiin kans kalas, samoin maanantaina. Maanantaina mun ja Ellulellun vapoihin tarttu peräti 11 kalaa. Voi vitsi. Aattelin ottaa tän kesän tavotteeks, että pienten välivaiheiden kautta otan itse ilman hanskoja kalan pois koukusta. Ajattelin myös ostaa itselleni virvelin ja Angry Birds-kuvan. Ei vitti ne oli hienoja.

Oon myös paljon kuunnellut RosvoSektoria. Ihan mahtava yhtye! Kalassaki kuunneltiin kyseistä orkesteria maanantaina, ja ehkä kalatkin tykkäs musasta kun ne niin hyvin meidän matkaan tarttu. Toi vissiin on Pyhäniemessä heinäkuussa, ja ajattelin todellakin mennä kattomaan. Hassu juttu sinänsä, että kauheesti pitäis säästää rahaa a) Turkin reissua ja b) syksyä itseään varten, mutta koko ajan tulee jotain siistejä reissuja ja ostamisia, joihin sitä rahaa menee. Onneks sain toisenkin työpaikan kesän ajaks taas, joten toivotaan että jotenkin tuun pärjäämään.

Ei mulla oo oikeen mitään asiaa. Oon nykyään töissätöissätöissä, välillä kalassa ja silloin tällöin Pyhiksessä. Siistiä.