#24 - no pain, no gain ja muuta shaibaa

Taas on tovi jos toinenkin vierähtänyt siitä kun viimeks on ollut aikaa tai inspiraatiota avata Blogger ja alkaa suoltaa päässä vaeltelevia ajatuksia tekstiksi. Mun on pitänyt puhua tänne Uniklubista, Turkin reissusta ja kaikista mieltä painaneista asioista, mutta plaaaaaah.

Uniklubia pääsen kattomaan ehkä parhaassa keikkaseurassa vähän yli kahden viikon päästä ja mulla on siitä ihan kauheen ristiriitaset fiilikset. On ihan perkeleen hienoa päästä taas näkemään pojat lavalla ja rokkailemaan sitä musiikkia, joka teininä merkkas kaikkee kaikessa. Toisaalta yks on joukosta poissa, ja vaikka uus basisti varmasti osaa asiansa todella hyvin, on se silti pirun erilaista mennä keikalle vaan tajutakseen, ettei meidän oma Temppis oo pomppimassa lavalla basso kourassa. Ei helvetti, tulipas teinimäinen olo tästä analyysista........

Turkin reissu lähenee lähenemistään ja jumankauta mä oon fiiliksissä. Passi on ollu taskussa jo kesäkuun alusta asti, toissapäivänä maksettiin matkan loppusumma ja vapaatoiveet työpaikalle on jätetty. Tän kesän aikana on ollut niin monta kriisiä meidän kaveriporukassa, että lähden ihan mielelläni ensin viikoks Alanyan hulluuteen ja sitten taas yheksäks kuukaudeks Seinäjoelle. Kun asuu tuolla vähän kauempana, on ihan mahtavaa tulla viikonlopuks tänne. Täällä on myös kiva asua, niinku viime tekstissä jo sanoinkin, mutta kyllä pieni välimatka taas koko kesän jatkuneen tiiviin yhteydenpidon jälkeen tekee itse kullekin terää.

Otsikon no pain, no gain tulee ihan siitä, että oon ruvennut seurailemaan sivusilmällä paria elämäntapamuutos/fitnessblogia ja totahan siellä toitotetaan hyvä ettei joka lausees. Itehän en oo oikeestaan pistäny tikkua ristiin ton gainauksen eteen, mutta tän kuun aikana mä oon oppinu juomaan sokerittomia limsoja, ja tää on kuulkaas mulle aika iso juttu! Jostain sitä on liikkeelle lähdettävä ;) Aina ennen oon vihannut sitä aspartaamin haha en ees tie kirjotetaanko noin ja onko se ees ton nimistä mut enikeis en jaksa googlettaa makua enkä oo voinut käsittää, miten äitikin voi light- ja zerojuomia juoda. No, Pepsi Maxista se mullakin lähti ja nyt normilimsasta tulee sellanen kauheen makee ryöppy suuhun. Vähän kyl harmittaa, että Muumiki maistuu vähän puulle ku siitä ei mitään sokeritonta versioo oo :( Tää sokerittomiin limsoihin oppiminen on oikeesti mulle hyvä juttu, koska juon aika paljon kaikkee hiilihapollista. Ja sille, joka tulee valittamaan että makeutusaineista tulee syöpää ja whiiwhiiwhii: tupakkaki tappaa ja voi siihen porkkanaanki tukehtua. 

Kesän aikana mua on ruvennu saakelisti risoon yks asia. Vielä pari vuotta sitten mä melkeinpä vihasin sitä miltä mä näytin ja millanen mä olin. Peilistä katto takas joku valas ja rupesin poraan ku eksä katto hassulla ilmeellä ihan vaan sen takia että ajattelin sen ajattelevan että oon ruma. No hohhoh. Kuitenkin, nyt huomattavasti rumempana ja isokokoisempana oon yrittänyt oppia siihen että olis tyytyväinen siihen mitä milläkin hetkellä on. Voi pyrkiä parempaan eli hoikempaan, mutta sitä odotellessa osais arvostaa itteensä just tämmösenä. Aina toitotetaan, että kaikki on yhtä kauniita sukupuoleen, ihonväriin, kokoon tai whatev kattomatta. Mä yritän kattoo itteeni armollisesti. Oon isokokoinen, joten mun mahamakkarat saa näkyä. Joskus on hyviä päiviä, jolloin paidan läpi pilkottava vattapömppö ei haittaa vaan on siitä huolimatta nätti. Sitten jumalauta joku heittää kaverille piikin, että ei kohta edes mahduta sen kanssa mun Golfiin jos se vielä lihoo liikaa. Ja ihan voin kertoa, että tämä kyseinen kaveri on varmaan 40 kiloa mua kevyempi. Yritä ny olla ittees tyytyväinen ja aatella, että oot kaunis enivei ku kuitenki on muiden mielestä kauhee valas. Äääää, en osaa nyt selittää mun pointtia :D Ärsyttävää.

we♥it