#16 - sinkkuristeily

Mää näin tänään Elinaa hyvin pitkästä aikaa. Viimeks ollaan nähty, kun se tapaninpäivän aamuna tuli pelastamaan mut pinteestä eli haki mut jumalan selän takaa. Eikä tosiaan ollu ees eka kerta. Elina on ihana, ja sen krapulaisten pelastuspartio on myös kiva.

Juteltiin paljon kaikesta. Jossiteltiin, puhuttiin häistä, pohdittiin miehiä ja mietittiin meitä itsejämme (vihaan edellämainittua sanaa). Puhuin sille asiasta, joka tapahtui reilu viikko sitten. Harmittelin, etten vastannut erääseen asiaan toisin, mutta lisäsin heti perään, että oon vaan vissiin liian kiltti tietyissä asioissa. En muista tarkalleen, miten tää meni, mutta pointti on se, että Elina oli kauheen hämmentynyt. Niin olin kyllä mäkin, sillä en kyllä ihan ensimmäisenä kuvailis itteeni kiltiksi ainakaan tähän tilanteeseen liittyen :D Haluaisin niin valaista tätä asiaa, että voisitte nauraa, mutta en ota riskiä että ihmiset X, Y ja Z lukee tän ja vetää omat "oikeat" johtopäätöksensä asiasta, jolloin henkilö Z vetää herneen nenään ja henkilö W suuttuu mulle. Kauheen hankalaa on.

Elinan näkemisen jälkeen kävin mummulassa ja sain paljon astioita, jotka otettiin tossa hiljattain talteen mummun äidin asunnosta. Isomummu muutti palvelutaloon, joten se ei enää mm. Iittalan Kartio-laseja eikä kivoja syviä lautasia tai kivoja kippoja tarvitse. Mulla ei oo ollu ku yks syvä lautanen kämpillä, joten hienoo saada niitä lisää. Pappa kävi vähän tankkaamassa mun Golfia ja nyt kelpaa taas ajella hetken <3 Täysi bensatankki on sellanen asia, jota porukoiden autoilla ajelevat ei välttämättä koskaan ymmärrä samoin kuin me tyhmät töhöt, jotka ajellaan omilla autoilla ja käytetään viimeisetkin roposemme bensaan tai dieseliin. Se tunne on niin mahtava, kun bensamittari näyttää täyttä. Tietää, ettei hetkeen tarvi syöttää kakskymppistä vaan nähdäkseen, kuinka sillä saadut bensalitrattipat haihtuu ku pieru Saharaan heti parin kilometrin jälkeen.

Koska oon jo muutaman päivän himoinnut uutta ripsaria, päätin mä kaapata Elinan uudestaan mun mukaan ja lähdettiin käymään Kankaanpään Cittarissa. Mun kesällä ostettu Rimmelin jokuihanhitontuuheuttava ripsari on vedelly jo hetken viimesiään, eikä kasiaa varsinaisesti parantanu se, että jätin sen vahingos auki eilisen ajaks. Hups. No, nyt on uus ripsari, metallinhohtoista violettia kynsilakkaa ja meikinpohjustusvoide. Ripsari ja kynsilakka oli molemmat alelaarista, hurraa. Citymarketissa vierailun jälkeen ringitimme hetken Kankaanpäässä ja voi pojat, mulle jäi traumat. Jopa Parkanossa on mielenkiintoisempi rinki ja enemmän elämää ku tuolla! Parkanossa vallitsevasta sivistyksestä kertoo jotain se, että tyttöjen kanssa tanssittiin tunti Halpa-Hallin pihassa. Kyllä, luit oikein. Elinan kanssa mentiin moikkaamaan Jennaa ja Tellua, ja jotenkin vaan ajauduttiin tanssimaan. Ensin mä heitin kehiin todella katu-uskottavaa opintotukiräppiä, jonka jälkeen puhe kääntyi harlem shakeen ja sitten meno riistäytyikin käsistä. Tunti siinä ihan tien vieressä seistiin ja heiluttiin ku heinäseipäät! Kauheen kivaa, että on tollasia kavereita, jotka on ihan yhtä lapsellisia pipipäitä ku mitä mä oon. Tykkään teistä naiset hirrrrmuisesti ♥

Äsken katoin Sinkkulaiva-ohjelman ja kuolin nauruun. Kun meillä oli opiskelijaristeily eli Triangeli, oli samalla laivalla samana päivänä Suomi24'n järjestämä Sinkkuristeily. Tämän tapahtuman ansiosta laivan käytävillä törmäili välillä televisiokameroihin ja toinen toistaan lavastetummilta näyttäviin tilanteisiin, kuten aamiaisen hakuun. "Joo voisit ottaa tota ruokaa tosta ja koita näyttää siltä, että sulla on nälkä" - ahaa? Innolla odotan sitä kohtaa, kun vähän vanhemmalta näyttävää naista tultiin haastattelemaan laivan kannelle juuri, kun oltiin muutaman insinööripojan kanssa ulkoilmassa pölhöilemässä. Mua vähän kiinnostaa, onko ne pystyny säilyttämään mitään materiaalia kyseisestä tilanteesta, sillä me pidettiin vissiin vähän liikaa mötäkkää ja meteliä. Kyseisen naisihmisen vieno pyyntö "voisitteko olla hiljempaa, mua kuvataan yhteen telkkariohjelmaan" ei varsinaisesti meitä hyssytellyt. Ellen ihan väärin muista..... No joo, enivei. Muistaakseni en yhdessäkään kohdassa kameran eteen eksynyt tai sellaisen ohi kävellyt. Toivottavasti.

Ylihuomenna ollaan tähän aikaan jo risteilemässä, jee! Mä tykkään laskea päiviä eri tapahtumiin ja tilanteisiin, ja tästä sain kuulla kuittailua lukion kakkosvuodesta ihan loppuun asti. Kakkosristeily oli tosi kovaa vauhtia tulossa, ja mä sitten viisaasti laskin aina matikantunneilla ääneen päiviä. "Vittu viikko!!11!1"-huudot kaikuu vieläkin aina silloin tällöin mun päässä, kiitos vain luokallani olleelle herra E'lle. :D

En taas sitte osaa sanoo, että mikä tänki setin pointti sitte oli.

#15 - perkele

Mun on nyt ihan pakko tehdä tämmönen pika-avautuminen sillä välin kun ootan, että naamarasva imeytyy ja tukka kuivuu. Oon asunu jo vuoden yksin, enkä siltikään omista vielä hiustenkuivainta... Hmm, lisätäänpäs pitää ehdottomasti ostaa-listalle, joka ei ennestään vie ookaan yhtään pitkä. Ehei.

Olin äsken suihkussa. Siellä heitin päähäni jonkun colorgloss-touhun, eli sävyttävän hoitoaineen. Mulla ei vieläkään oo tukassa tarpeeks punapigmenttiä sen blondin kuontalon jäljiltä, eli tää haalistuu tosi nopeesti. Onneks on kuitenkin toi hoitoaine. Sen antama väri näyttää mun silmään kauheen kivalta! Siinä on ihan hitusen verran jotain aniliiniin vivahtavaa, mutta se on kuitenki punanen. Hirveen kivan näkönen. No, äsken olin pesemässä sitä tosiaan pois ja onnistuin saamaan huuhteluvettä silmääni. En tie taas mitä rupesin säätään, mutta sen jälkeen ku näkökyky palautu, oli mun korvassa noin kolmetoista litraa vettä. Mä voisin elää tämän asian kanssa muuten, mutta tänään meen kuuntelemaan Rytmikorjaamolle Stam1naa (joka tunnetusti soittaa melko korkealla voluumilla), ja mua vähän pelottaa mitä tää korva siitä tykkää. Oon yrittäny hyppiä pää kenos, saada paineen avulla veden ulos ja hakannu päätä tosi idioottimaisen näkösesti tyynyyn. Ei oo mikään auttanu, eli ehkä vaan kallistun kokovartalopuudutuksen puoleen :D Fiksua.

Illalla meen tosiaan kattomaan Stam1naa pitkästä aikaa (ellen nyt saa jostain tietää että mun tärykalvo voi puhjeta), ja sen jälkeen pitäis kehitellä jotain. Kiehtois kyllä Komia ja sen uudet hinnat, joten pitää yrittää houkutella keikkaseuralaiset sinne.

Tähän biisiin ja näihin tunnelmiin. Kivaa lauantaita ja hiihtolomaa, jos sellasia teiltä löytyy!

# 14

Mä en kestä!

Eilisen ja tän päivän aikana on tullut niin paljon uutta tietoa kaikista tapahtumista ja varsinkin bileistä, joita on luvassa maalis- ja huhtikuun aikana. Varsinkin eräitä vielä ideariihessä majailevia yhteistyöpippaloita odotan kovasti, toivottavasti saatais hyvä porukka bileitä järkkään ja vielä paremmat juhlat aikaiseksi! Jee!

Muistan, kun reilu vuosi sitten oltiin just aloittamassa ammattikorkeakoulua ja meille tuli juttelemaan ihmisiä ties mistä eri organisaatioista. Meille näytettiin tää video, ja olin heti ihan liekeissä. Halusin heti mukaan tollaseen porukkaan, joka järkkää yksiä Pohjanmaan parhaista opiskelijabileistä. Vähän yli puoli vuotta mä kärvistelin ja mietin, miten hemmetis just mäkin pääsen tekemään noita hommia. Syksyllä tuli Sossu Ry(ssä)n hallitushaku, ja kappas vaan: meitsistä tuli toinen kulttuurivastaavista. Tää tarkoitti sitä, että Kaadot Crew'n oli pakko ottaa mut mukaan ja tässä sitä ollaan. Vaikka oon ollut kunnolla toiminnassa mukana vasta lokakuusta asti, ollaan ehditty järkätä jo kolmet eri Kaadot ja kaikki on onnistuneet melko loistavasti. Paljon ollaan otettu yhteen kuka kenenkin kanssa kaikenlaisista asioista, mutta triplasti enemmän ollaan naurettu niin, että henki on meinannut loppua. En tiedä, miks mä tästä lätisen, mutta haluan sanoa kaikille tätä lukeville yhen asian. Jos on pienikin mahdollisuus päästä osalliseksi oman alan hallitusta tai jotain bilevastaavaporukkaa, niin lähtekää ehdottomasti mukaan! Aikaahan toi välillä vie, ei sitä voi kiistää, mutta mä ainakin mieluummin järkkään bileitä ja vietän aikaani mahtavien ihmisten kanssa kuin istun kotona sohvalla kattomassa telkkaria tai tekemässä mitään muutakaan.

Tänään sain aikaseks järkätä koulujuttuja. Mulla on ollut pari hommaa rästissä, mutta tänään sain sovittua niille palautusajankohdat ja on sellanen fiilis, että ehkä täältä suosta vielä noustaan. Tossa tammikuussa oli ihan jäätävä ahdistus koko koulusta, ettei mitään rajaa. Kouluhan on melkein aina sellasta, ettei paljoo kiinnostele. Kun kuitenkin päädytään siihen pisteeseen, että oikeesti ahdistaa mennä sinne, on jotain vialla. Tää ahdistus on jo suurimmilta osin ohi, mutta ei mua vieläkään oikeestaan huvita. En kuitenkaan anna Kelalle sitä tyydytystä, että lopetan tai jätän tehtävät tekemättä, jolloin saan maksaa tukia takas. Ehei. Kesään asti aion kitkutella, ja sit mietin, että mitä sitä tekis. Kyllä mä Seinäjoella haluan olla, ehkä. Ja opiskella, sen tiedän. Mutta mitä. Raaaaah. Äsken ajeltiin Tintan kanssa tuolla kermaperseiden alueella, ja heitin puoliläpällä ilmoille ajatuksen siitä, että hakisin insinööriks. Oon miettinyt sitä ennenkin, mutta ei oo ehkä mun juttu jo pelkästään matikkapään takia. Älkää nyt käsittäkö tätä väärin! Mä osaan kyllä laskea. Tiedän kertotaulut, osaan laskea päässäni valuuttaa X valuuttaan Y ja muut tämmöset arkipäivän laskutoimitukset onnistuu kans. Myös jotkut sanalliset tehtävät menee, ja lukiossa oli jopa vaihe, kun rakastin yhtälöiden ratkomista ja sitä tunnetta, minkä sai, kun sai selvitettyä hirviöltä näyttäneen laskun. Noi insinöörien matikkatehävät on kuulemma vaan sellasia, että tuskanhiki puskee otsalle, vaikkei niitä tarvitse edes tehdä. Joten insinööri ei käy.

Tradenomi... Hmm. Niillä on täällä rumat haalarit :D Tai ei ne rumat oo, viininpunainen ei vaan oo mun juttu. Liian pliisu. Tää nyt oli tosi pinnallinen syy, mutta en oikeen keksi mitään muutakaan. Tradenomeilla on kans miljoonasti eri tehtäviä, joita voi valmistuttuaan tehdä (niinku meilläkin), mutta sellaset asiat kuin "talous" ja "laskenta" ja "yritys" saa aikaan yrjöämisrefleksin. Pitää silti sanoa kaikille mun rakkaille tradenomiystävilleni: teissä ei oo vikaa. Ootte tradenomien kermaa, jos näin voi sanoo. Olipas maailmankaikkeuden turhin kappale tässä blogissa ikinä. En kuitenkaan kumita. En varmaan.

Loppuja mä en rupee ees eritteleen. Ei täällä Seinäjoella oikein muuta oo kuin sossukoulu just mua varten. Pitää ajatella niin, että ei tätä oo keväällä ku kaks vuotta jäljellä, ja siitäkin suurin osa on harjoittelua ja opparin kirjoittamista. Ai niin, oppari. Voi perkele. Lisäks on sellanen ihanuus tulossa kuin sektorivalinnat. Pitäs olla selvillä, mikä asiakasryhmä kiinnostaa eniten ja ruveta sen mukaan haaliin opintoja. Mistä mää ny sen tiätäsin? Ihan liikaa valintoja. Toisaalta sektorivalintojen jälkeen pääsee tutustumaan ihan uusiin ihmisiin ja voi olla, että jo sitäkin kautta tää ahdistus laantuu. Jos vielä sattuu arpapelillä osumaan siihen sektoriin, joka tuolla jossain sisällä oikeesti kiinnostaa, muuttuu opiskelukin vähän mielenkiintoisemmaksi. Toivottavasti.

Mutta joo, vaihteeks taas iloisempiin asioihin! Varasin aamulla laivareissun mulle, Jennalle, Tellulle ja Lauralle. Ensi torstaina otamme hatkat Parkano/Kihniö-akselilta ja suuntaamme kohti Turun satamaa, missä hyppäämme 23 tunnin ajaksi Baltic Princessin kyytiin. Ei olla abiristeilyn jälkeen oltu Parkanoa pidemmällä tällä porukalla, joten on jo aikakin lähteä johonkin vähän kauemmas törttöilemään. Toivotaan, ettei kauheesti olis merenkäyntiä, koska ilmeisesti kärsin nykyään merisairaudesta :( Eikä oo tällä kertaa mistään krapulasta kyse. Valitettavasti. Ensimmäisen kerran muistan kärsineeni kyseisestä vaivasta syksyllä 2010. Oltiin laivalla melko ison porukan kanssa kattomassa Uniklubia, jee. Dagen efterinä istuin äitin ja silloisen poikakaverin kanssa laivan käytävällä ja mä kärsin. Ai jehna, mä kärsin niin paljon, että mä en kyllä oikeestaan istunu vaan makasin lattialla ja tein kuolemaa. Jossain vaiheessa meitä hauskuuttamaan ilmestyi joku tuurijuopolta näyttävä kaveri, jolla oli rahapussi hukassa ja maailman rumimmat lenkkarit. Tai jotain. En tiedä, miks me siellä käytävällä istuttiin ja miten se juttu siitä jatku, mutta sen muistan, että olo oli kauhee. Siitä lähtien oon abiristeilyä lukuunottamatta joka risteilyllä voinu pahoin ainaki sellasen vartin ajan. Ja haluan toistaa: ei ole johtunut krapulasta. Tai humalasta. Oikeesti :(

Nyt mä taidan sujahtaa peiton alle, hakee pakastimesta siellä hetken olleen Vauhtihirmun mehujuoman (yks ainoista harvoista Rainbow'n tuotteista, joista tykkään) ja laittaa Netflixistä HIMYMit pyöriin. Oon ihan vähän vaan nauranu tolle enkunkieliselle lyhenteelle, sillä ei mikään vaan voi kuulostaa typerämmältä :D Parempi se on kuitenki ku Ensisilmäyksellä, joten olkoon. 

Tää kuva pääsi meitsin profiilin kansikuvaksi Facebookissa. I feel you, Barney ♥

#13 - vaikket huomaa tanssin kanssas nytkin

Tästä tulee nyt sellanen sekametelipostaus, jollasta ei oo ennen nähty. Oli ihan pakko varoittaa.

Sunnuntai, eilinen ja tää päivä on menny ihan päin persereikää. Sunnuntai oli iltaan asti ihan jees, mutta sit lähettiin käyttämään pikkuveljee Tampereella Acutassa hammaslääkäripäivystyksessä. Oli ihan kauheeta nähdä toinen, kun selvästi sattu ihan pirusti mutta niin se vaan yritti olla rohkee. ♥ Eilen se oltiin laitettu takas Taysiin, ja siellä otettu lastenosastolle. Tänään sille oltiin tehty joku operaatio ja se joutu vielä ainakin täks illaks jäämään sinne. Mulla oli kans pienempänä ihan törkeitä hammaskipuja, joten jo ihan senkin puolesta tiedän, miltä Mikosta tuntuu. Nyt toivottavasti särky on kokonaan poissa ja peukut pystyyn, että se pääsee huomenna kotiin pelaamaan Xboxilla Minecraftia. :)

Mikon hammassäryn lisäks mua on ärsyttänyt suuresti joku ihmeen vatsapöpö, joka valvotti mua viime yönä yhteensä vissiin kolmen tunnin verran. Mahaan sattu ihan jäätävästi ja yrjötti ja vaikka mitä. Tän takia olin aamulla ku perseeseen ammuttu karhu, ja pipariks menneiden yöunien takia oonkin torkkunut melkein koko päivän. Hienosti varmaan saan unta ens yönä... Eilenillalla mulle ilmaantu myös jäätävä kurkkukipu, joka taas päivällä oli parempi mutta joka nyt taas tuntuu voimistuvan. Voi elämän kevät ja sen karut kävyt, mä oon kans aina kipee. Tai joku kohta on kipee. Tai meinaa tulla kipeeks.

Mä rusautin viikko sitten mun selän tosi pahasti ja söin pari päivää buranaa niinku leipää. Loppuviikosta se helpotti, mutta lauantaiyönä taas alko kiukutteleen ja vieläkin pitkän istumisen jälkeen tuntuu säteilevää kipua. Luulen, että mun, Jennan ja Lauran hienot tanssimuuvit suomiräpin tahdissa ei mitenkään edesauttaneet tätä paranemista. Sain maksettua YTHS-maksun just sopivasti viime viikolla, eli taidanpas hilpasta vielä tällä viikolla fysioterapeutille. Vaikkei se mitään konkreettista tekiskään, voi se neuvoa mulle kaikkia kivoja venyttelyliikkeitä, etten taas onnistuis rusauttamaan tätä paskaks.

Tänään aamulla sain kuulla jotain, mikä loi tästä mun ultimate-ärsytyksestä vielä viis kertaa suuremman. En vaan tajua joitain ihmisiä, joilla ei ilmeisesti liiku päässä ku kaks aivosolua. Sit ku ne kaks raukkaa siellä tyhjissä aivoissa törmää, on tuloksena täysin idioottimaista toimintaa maailman parhaita ihmisiä kohtaan. Anteeks Eve että haukun tätä ihmistä, mutta minuu oikeesti ärsyttää. RAAAAH Oon viime aikoina kiinnittänyt melko paljon huomiota seurusteleviin pareihin, ja mun täytyy kyllä myöntää, että onneks en seurustele :D Syksyllä sen näin, etten enää osaa kyseistä toimintaa harrastaa, mutta eipä onneks tarviikaan. Tosi moni mun kavereista on pienen ajan sisällä riidellyt kumppaninsa kanssa, kiukutellut säädölle, kyseenalaistanut koko seurusteluaan ja jopa eronnut. Oon jotenkin kauheen onnellinen, ettei mulla oo tällä hetkellä yhtään mitään yhtään kenenkään kanssa. Saan rauhassa jutella baarissa kelle haluan, kuskailla vaikka ketä vaikka minne ja kuluttaa mun aikaa just silleen, miten mä haluan. Muistan vieläkin sen, kuinka joskus oli niin kiinni ja koukussa toiseen, että erillään vietetty aika rupes ahdistaan jos näkemisestä sattui kulumaan yli päivä. Ei tule tapahtumaan toiste........

Eilisessä oli kuitenkin maanantaileimasta huolimatta jotain hyvääkin. Kävin ajelemassa Parkanossa, ja lyhyen yhteen liikkeeseen suunnatun visiitin jälkeen voin taas sanoa, että mulla on töitä. Kauheen vapauttava fiilis! On vaan niin outoo maata kaikki viikonloput tekemättä mitään, kun on tottunut siihen, että lauantait ja sunnuntait ainakin on työpäiviä. Tai no, ketä mä yritän huijata... Onhan Tikissä kiva käydä, kun ei tarvi miettiä sunnuntaina kymmeneltä alkavaa työvuoroa :D Raha on kuitenkin rahaa ja se on erittäin tervetullutta. Lisäks oon suunnitellu, että kesäks otan kämpän joko täältä Kihniöstä tai Parkanosta. Kihniössä kämpät ei ainakaan paljoo maksa, joten miksipä ei. Porukoilla en enää halua asumalla asua, sillä oon kasvanut täältä pois. Mulla ei oo täällä omaa huonetta, joten kassielämä on ollut ystäväni. Kyllä se viikonloppuisin menee, mutta nyt kun kesäks tuun tänne taas, otan suosiolla sen oman paikan ja tuun vaan tänne välillä käymään. Ja syömään. ♥

Ootan viikonloppua kauheen kovasti. Lauantaina pitäis mennä Tintan kanssa Stam1noimaan Rytmikorjaamolle ja sen jälkeen sitten Karmaan tai johonkin. Mun pitää ilmeisesti myös kidnapata Eve mukaan ;) Jos sua ei rakas Stam1na kiinnostele, niin raahaan sut vaikka väkisin Karmaan. Tai Komiaan! Päivällä mun silmien eteen levähti Facebookissa pätkä Komian uudestuneesta hinnastosta...

kuva: Komia Yökerhon FB

Että sellasta. Karma on muuten ihan loistava paikka, mutta ne hinnat pikkusen nyppii. Komiassa taas ei niinä kertoina kun siellä oon vieraillut oo ollut juurikaan muita kuin just täyttäneitä makkarankuoriin pukeutuneita teinejä (mulla on oikeus sanoo näin koska oon kuitenkin jo vanha ja rupsahtanu, yhyy), mutta toivotaan että halvat hinnat vetäis sinne myös fiksua porukkaa!

keskeltä tungosta, pakoon taas painetta ulkosta

vaikkei muille silt kuulosta, sä vastaisit "kaikki on kunnossa"

et kuule, et nää, mitä ympäreil on meneillään

mut tiiät sentään ei fiilist missään enempää

Tää biisi kertoo mulle niistä hetkistä, joista tekis mieli kirjottaa, muttei vaan voi tai pysty. Kuulin ton ensimmäistä kertaa kunnolla yhtenä heinäkuisena aamuna, jolloin heräsin ihan väärästä paikasta. Ajelin Golfilla kotiin, kun tää biisi tuli radiosta. Oli hiljainen sunnuntaiaamu, ja liikennettä ei juurikaan tullu vastaan koko matkalla Parkanosta Kihniöön. Yöllä oli ihan jäätävä ukkosmyrsky ja rankkasade, ja voi vattu miltä luonto tuoksu aamulla ♥ Muistan kuinka kuuntelin noita sanoja, haistelin ikkunasta tulvivaa kesäilmaa ja pysähdyin bussipysäkille polttaan röökin. Ikinä ei oo Fowrard tuntunu yhtä hyvältä.

Viimeseks taas yks hörhökuva, joka äkkiä katottuna näyttää vaan sellaselta tungenpatännyttähänkutääonniintaiteellinen-otokselta. Toi kuva pomppas kuitenkin mun silmiin sunnuntaina, ja oli ihan pakko tallentaa. Tossa tiivistyy kaikki se, minkä lauantaiyönä tajusin. Mun on ihan turha raivota itelleni kaikesta siitä, mitä joskus oon sanonut ja ruoskia itteeni kaikesta paskasta, jota oon suustani päästänyt. Mulle tuli tästä vähän samantapainen ajatus kuin siitä, että kukaan ei pysty arvostamaan tai rakastamaan sua, ellet ite ensin hyväksy ittees. Ei oo ihmistä, joka vois antaa mulle anteeks sen kaiken, miten oon käyttäytyny, ellen ite tee synninpäästöö itelleni. Mulle tuli ihan vedet silmiin, kun joskus kolmen aikaan tajusin, miten tää juttu menee. Ymmärsin, että itteeni mä oon vihannu joskus niin paljon, ettei veri meinannu kiertää. Kun tää oivallus valtas mun mielen, oli helpotus tosiaan niin suuri, ettei itku ollu kaukana.

Olipas niin epäselvästi sanottu että en kyllä varmaan itekään enää huomenna tiedä, mitä oon tarkottanut. Jotain tärkeetä tää oivallus ilmiselvästi oli, sillä viikonlopun jälkeen ei oo ollu sellasta riippakiveä jalassa. Mä luulin jo, että se on siinä jäädäkseen ja pysyvästi, vaikka oonkin riidat monien ihmisten ja kavereiden kanssa kuitenkin sopinu. Se, kenen kans en kuitenkaan ollut tehnyt tilejä selväksi, olin minä ihan itse.

###

En muista, koska viimeks olis ollu noin hauskaa Parkanon tropiikissa. Oli ihan valtavan hyvä fiilis koko ajan! Resepti tais olla sopivasti juomia, loistavaa seuraa ja hyvää musiikkia. Ei vaan o parempaa ku reivailla meneen suomiräppiä ihanien typyjen kans!

Mä en jotenkin vieläkään oo saanu aikaseks mennä nukkuun. Syynä on varmaan se, että oon tosiaan yksin täällä metän keskellä, joten kaikki rasahdukset ja kahahdukset sekä  hurinat ja surinat analysoi jotenkin kauheen tarkkaan.

Meinasin äsken saada sydärin kun telkkari alko kauheella volalla huutaa jonkun chatin jälkeen. Ehkä toi oli merkkinä siitä, että lätinät seis ja pää tyynyyn niinku olis jo. Joskus haluan kyllä jutskailla telkkariohjelmista (tai niiden puutteesta) yöaikaan, mutta en nyt. Jos mä vaan sammutan valot ja laitan telkun kii, nii ehkä unikin jossain vaiheessa tulee.

#11 - ?

Hmmhmhmhmhmhm.

Ihan vahingos tuli melkein viikon tauko näihin teksteihin, ounou. On pitäny kirjottaa viime keskiviikosta ja vaikka mistä muusta, mutta olisin halunnu lisätä aiheeseen liittyviä kuvia puhelimesta. Täällä Seinäjoella mulla on vaan sellanen piuha, joka kyllä lataa puhelimen mutta kone ei kuitenkaan tunnista kännykkää. Oooookei, selvä :D Nyt kans huomasin, että tää mun koneen piuha on menny rikki. Unohdin joskus viime syksynä Kihniöön oikeen johdon, ja ostin Gigantista jonkun Haman paskajohdon. Nyt tää on jotenki... rikki? Läppäris oli kiinni joku metallipötikkä, joka on irronnu tosta ite latauspäästä. Spooky. Pitää käydä huomenna neuvottelemas takuujutuista, sillä en kyllä oo viikkoo ilman konetta tai vaihtoehtoisesti en kyllä maksa viittäkymppiä uudesta piuhasta, jota en periaattees tarvi. Huooooooh.

Keskiviikkona tosiaan olin päivällä Pulkkaracessa kannustamassa Aikuiset naiset voittoon. Illalla sitten kyseinen joukkue tuli mun luokse alottelemaan, ja liittyi joukkoon myös muutama muu herrojen luokkatoveri. Kauheen oli hauskaa, humala oli hirveen hyvä ja musiikki ihan korviahivelevän hyvää. Aloitettiin siemailu viiden ja kuuden välillä, ja tän takia lähdinkin baarista jo joskus yhden jälkeen. Se oli ihan hyvä valinta!

Osaan muokata, ei vaan kiinnostanu. Kuvan kopiraitit menee jollekin kivalle kuvaajalle, jonka nimeä en nyt löydä mistään :0

Oon niin onnellinen, että oon löytäny täältä Seinäjoelta kauheen liudan uusia kavereita. Niinku kuvasta näkyy, on frendeinä muitakin ku sossuja :D Mustiin pukeutunut sinikielinen Saara edustaa kulttuurituottajia ja violeteissa viipottava Ville on insinöörejä. Kaks muuta onki sit sossupummeja. On kavereita siis muiltakin aloilta, mutta tossa nyt muutama, joiden kanssa satun viettämään paljon vapaa-aikaani joko sossujen hallituksen tai Kaadot crew'n vuoksi ;)

Mulle tuli eilen taas kauhee kyseenalaistaminen tätä elämää kohtaan, jota mä nyt elän. Mulla on täällä kauheen hyvä olla, mutta silti jotain puuttuu. Sosiaaliala on mun juttu, joo, mutta en vaan välillä voi unohtaa sitä, että se oli se kakkosvaihtoehto. B-suunnitelmat on kyllä toimivia, mutta nyt oon ruvennu miettiin, että se A olis vielä kivempi. Jos ei ekalla kerralla tärppää, niin kuka piru vie estää koittamasta uudelleen. Toisaalta olis kyllä helvetin tyhmää heittää tää (kohta) puolitoistavuotinen koulu kankkulan kaivoon, mutta tätähän elämä on. Pitää puntaroida ensin mikä on fiksua ja mikä ei, ja mitata sitten sitä tulosta siihen, mitä oikeesti haluaa. Tiedän, että kun joskus mahdollisesti saan sossun paperit pihalle tosta laitoksesta, on mulla aikaa tehdä vaikka ja mitä vielä sen jälkeenkin. Mutta kun kun kun... Koulua olis vissiin myös kivempi käydä, kun mielessä ei koko ajan kummittelis se, että tälläkin hetkellä voisin opiskella ja lukee just sitä asiaa mistä sydän on ihan liekeissä koko ajan. Huhhuh. En saa enää itekään itestäni selvää.

Pitäis vissiin kiikuttaa myös tää kone huoltoon. Keskiviikkona tähän kaatui muutama senttilitra (onko se ees mittayksikkö) kultalonkeroo päälle, ja sen takia näppäimet F12, Insert, Backspace, Enter ja Shift toimii vähän tahmeasti. Ei haittaa sinänsä mitään joo, mutta on tää pirun ärsyttävää :D Onneks on tuoteturva tässä, eli voin vaikka kirveellä hakata tän palasiks ja uus kone tulee sitten tilalle. Muah, en ookaan ikinä hakannu kirveellä pinkkiä läppäriä?

Mä oon edelleen vähän kuollut lauantain jäljiltä. Mentiin moikkaamaan Mimmin inttikavereita Vamm... Sastamalaan ja eksyttiin pariin pubiin. Toisessa sai pikkusisko-nimisiä shotteja, joisin tuli Sourzin vadelmalikööriä, mangosiirappia ja softista eli pehmismassaa. Hei nam! Taisin juoda niitä viis. Tai kuus. Niitä kaadellut baarimikko heitti uhkauksen, että joku vielä oksentaa tänään. Ei paljoo kuulunu! Hyvä pöhnä kyllä nousi. Sastamala oli ihan kivanoloinen paikka, ja taidettiin luvata, että joku viikonloppu mennään sinne oikeen kunnolla. Sitä odotellessa :)

Nyt mun täytyis näpytellä itteni Nellyn sivuille tilaan ripsiliima ja ehkä jotain muuta eikä sitten muuta. En oo varmaan vielä kertonu, mutta mun työsuhde päätty tossa justiinsa ja sen takia pitäis nyt sitten vähän katsella, mihin sitä rahojaan käyttelee. Kauheen ankeeta. Pitäs ettiä kesätöitä, mutta mutta mutta. En tie mitä haluan tehdä ja mistään ei löydy mitään osotteita tai puhelinnumeroita myymäläpäälliköille... Pitää vissiin vetää joku päivä tässä sellanen kierros kaikkiin kauppoihin. Ja onneks on tähänkin sitten se plan B, mä kun niitä vedän puoleeni niin helvetisti.

Siinä vielä päivän remixi, joka on mun päässä soinu. Seksikkäin jäbä, Sellubiitti ja Kato ny äijää. Terve....

#10 - "mitäs oot mieltä, lähetäänkö polkemaan tuopilla vai mennäänkö oikotietä kossulla?"

Mulla on päällä niin idioottimainen hymy ettette tiedä! Tulin ihan just kotiin leffasta ja en kyllä muista, koska viimeks ois ollu noin hyvä raina. Siis vau. Oikeesti. Oltiin Tintan kanssa kattomassa Vuonna 85, koska se kertoo manserokista ja mehän oltiin joskus tosi tr000-rokkareita Mansessa. Ei vaan, haluttiin vaan nähdä se ja tänään pääsi Selmun ja Samon jäsenkorteilla alennushintaan leffaan.

Alusta asti oli selvää, että tää on joku ihan omanlaisensa kuva eikä mikään puoliväkisin tuotettu aivot narikkaan-draamakomedia. Ton leffan tekemiseen on oikeesti nähty vaivaa, ja kaikki "vuonna 85" kuvatut kohtaukset näytti oikeesti siltä, niinku ne ois tuolloin taltioitu filmille ja nyt koottu yhtenäiseks pätkäks. Kaikki vaatteet, tavarat, huonekalut..... Ah. Ei käy kateeks niitä, joiden on noita tavaroita pitäny metsästää! Varmaan toi leffa on vielä sata kertaa parempi sellasille, jotka oikeesti on elänyt 80-luvulla ja muistaakin siitä jotain, mutta voin kyllä muillekin suositella todella lämpimästi. Koko leffan ajan mä vaan hymyilin ja teki mieli ruveta hoilaamaan mukana, kun tuttuja biisejä rupes soimaan kerta toisensa jälkeen. Lopputekstien juostessa sain taistella itkua vastaan, koska olin niin liikuttunu ja onnellinen ja vaikka mitä. Hienoo, että Suomessa osataan tehdä kerrankin laadukas leffa!

Roolijako oli myös ihan omaa luokkansa. Kummeli-Heikkiä, Kyllä isä osaa-Tomia ja Eppu Normaali-Marttia. Ajjehna. Hauskuutta ei tekemällä tehty, mutta jotenkin se silti jostain kumpus. Tuli koko ajan kans sellanen fiilis, että näyttelijätkin oikeesti nautti ton tekemisestä ja tykkäs tehä duunia toistensa kanssa. Mä en nyt oikein osaa pukea mun taivaallista fiilistä todeksi, mutta jos vaan sanon, että menkää kattoon, niin uskokaa mua. Pliiiiis.

Mun pitäis mennä nukkuun, mutta tiedän etten saa unta ennen yhtä. Näin kävi myös eilen, Huomenna pitäis vaan herätä kouluun kasiks ja illalla pitäis jaksaa bilettää... No, onneks päästään pois jo puol 12 nii ehtii kepeesti nukkuun päikkärit. Pitäis käydä metsästämässä jostain aurinkolasit, koska kevät näemmä auttamattomasti tulee. Don't get me wrong, se on hyvä asia, mut vihaan sitä kun ajat autolla ja märkä asfaltti iskee auringonvalon kymmenkertasena sun silmiin ja tuntuu siltä että olisit sokee :D Tää sama tapahtuu myös lumen kanssa, eli tarvitsen arskoja. Jos löydän kivat lasit, voin laittaa ne huomenna, jotta näytän oikeesti siltä että juhlisin after skiiiiiiiitä. Ja pipo pitää laittaa päähän. Ja sitoo Onepiece lanteille. Joooo.

Mä en oo nähny Eveä torstain jälkeen - vissiinki ? - ja mulla on ihan kauhee ikävä ja liikaa kaikkia sattumuksia kerrottavana. Nyt kaikki lähettää Evelle paranemishaleja että se jaksaa ottaa huomenna häppää mun kanssa! ♥

# 9 - sossu ryssästä

Tiedän, että sossuryssä olisi yhdyssana, mikäli sellainen sana olisi olemassa. Sossu ryssän tarina on kuitenkin se, että meidän FB-ryhmässä toinen kulttuurivastaavista meni ja kirjoitti jotain tyylillä "meillä sossu ryssä tavoitteena on...", ja tästähän pojilla riemu repes. Nyt olemme kaikki siis sossu_ryssiä, muaaahah. Tän vuotinen hallitus muuten on aika historiallinen: meillä on jäseninä kolme poikaa ja lisäksi vielä yks kakslahkeinen varajäsenenä! Ei paha ;)

Näin hyvin kirjoittaa hallituksemme sihteeri............ :D

Tänään meillä oli ryhmäytymisilta. Tai no, en nyt tiedä voiko puhua varsinaisesti ryhmäytymisillasta, koska tiedetään jo toisemme melko hyvin ja ryhmähenkeäkin löytyy aimo annos. Kokoonnuttiin kuitenkin tutor-hommista vastaavalle neitoselle viettelemään iltaa ja askartelemaan yhteen tulevaan tapahtumaan juttuja. Hiukan oli kivaa pitkästä aikaa piirrellä pahville mallikappaleen avulla kuvioita ja leikellä niitä irti! Askartelu on kyllä kivaa. Askartelun jälkeen otettiin muutamat hiton hyvät seuraleikit, joista mun ehdottomaks lemppariks nousi mafioso. Tykkäsin muksuna ihan himona silmämurhaajasta, joten ei ihme, että tykkäsin myös tosta... Sain myös tietää, että mulla on ilmeisesti hyvä pokerinaama! Ei muutaku pokerihain ammattia kehitteleen.

Harjoituskierroksella kyseisessä pelissä mut tapettiin ensimmäisenä, ja jouduin sitten oleen varmaan vartin hiljaa. Oli ihan kamalaa! Sanoinkin ryssille, että on varmaan pisin aika, jonka oon seurassa tuppisuuna viettäny ilman, että olisin mököttänyt :D Minkäs sille voi että juttua vaan tulee ja tulee ja tulee ja tulee ja... Tajusitte varmaan pointin?

Tänään meillä loppu koulu jo joskus ennen yhtätoista, joten päivällä oli aikaa tehdä vaikka ja mitä. Kiersin äkkiä yhden kirpparin läpi vain todetakseni, että mun kirpparitraumat ei oo lähteny mihinkään. Lapsena kamalinta ikinä oli odotella äitiä ja tätejä, kun ne kierteli eri kirpputoreja. Sitä tylsistymisen määrää... Mua ällöttää kyseiset paikat, koska jo ovella vastaan iskee joku ällöttävä komuhaju. Myös se on aika idioottimaista, ettei läheskään kaikki ihmiset tajua mitä kirpparille kannattaa tuoda ja mitä ei. Hyvä ohjenuora vois olla sellanen, että tuo sinne vaan tavaraa, jota itekin ostais ja hinnottelee sen sillä asteikolla, että kyseisen summan ois myös ite valmis pulittamaan. Kukaan ei tee mitään kaulimella, johon on jäänyt jotain sinertäviä taikinakönttejä eikä varsinkaan maksa siitä kolmea euroa. Halooooo!? Toisen roska voi olla aina välillä toisen aarre, mut joku roti pitäis kyllä tossa touhussa silti olla.

Mä haluaisin edes kerran elämässäni päästä sellaselle kirpputorille, missä ihmiset oikeesti tajuais että mitä sinne pöytäänsä kannattaa roudata. Isommissa kaupungeissa tämmösiä varmaan on, mutta täältä niitä on turha ees ettiä. Mur :(

Ehkä mä meen pyöriin sänkyyn ja yrittään unta, että jaksaisin aamulla raahautua koululle. Pakko vielä lisätä yks kuva mistäs muualtakaan kuin we♥it'istä, ja tää on täysin Evelle (ja ihan vähän äitille) omistettu. Pus <3

#8 - "koita sitte käyttää takkia ja lopeta se polttaminen"

Otsikkona äiskän sanat kun illalla lähdin ajelemaan Seinäjoelle. En jotenkin osaa käyttää lökäreiden kanssa takkia ja usein mulla onkin vaan pelkkä Peak Performancen huppari, koska yleensä meen vaan kotoo autoon ja autosta kouluun ja koulusta autoon jiiänee. Pitää vissiin käyttää vähemmän lökäreitä ja enemmän farkkuja, että voin käyttää takkia etten vilustu. Polttelemisestaki äiti on ihan oikees. Tykkään mun äitistä ♥

Mun pitäis olla jo nukkumas mut ei paljoo Nukkumatit soittele, koska pystyin tänään heräämään kahdelta. Kyllä mä kymmenen aikaan avasin silmiä kun pikkuveli kävi kattomas, vieläkö nukun, mut sen jälkeen oon taas ruvennu tutimaan kuola poskella. "Hieman" järkytyin kun kännykän kello näytti lukemaa 14.12..... Kiva. Jos voin jotenkin itteeni puolustella (ihme että puolustelen itteeni, enhän ikinä harrasta sellaista :0), aloin suunnata kohti höyhensaaria vasta joskus viiden jälkeen. Vähän venähti toi Parkanossa pyörähtäminen!

Eilen lähdin Parkanoon pääasiassa Tellua morjestamaan. Meidän on pitänyt nähdä jo ties kuinka kauan, mutta aina ollaan päädytty juomaan tai sitten toiselle on tullut jotain menoa. Eilen kuitenkin nähtiin ja kulutettiin Parkanocityn rinki puhki. Ollaan jo hetken aikaa mietitty, että loppukesästä vuokrattais kolmio ydinkeskustasta ja ruvettais kämppiksiks. Turhaa molempien maksaa sellanen lähemmäs 500 euroa yksiöstä, kun voi saada isomman kämpän vähän halvemmalla. Tuli käytyä läpi kaikki kodinkoneet, sohvat ja siivoomiset. Ollaan molemmat kyllä seurankipeitä ihmisiä, mutta silti molemmat haluaa myös sitä kuuluisaa omaa aikaa. No, makuuhuoneissa on yleensä ovet, jotka saa  tarvittaessa kiinni joten se siitä probleemasta. Jos sitäpaitsi tuntuu, ettei natsaa, voi aina vaihtaa maisemaa. Elämä on just niin vaikeeta ku millaseks sen tekee, olen ma huomannut.

moi t. aikuinen

Kun tiet Tellun kans erkani, lähdin hakemaan Alaskylästä porukkaa Tikiin ja jumahdin sinne istumaan. Jossain vaiheessa päädyin ajelemaan pitkin Parkanon sivukatuja aikamoisessa seurassa. Ei vaan, ihan hauskaa oli jutella varmaan ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla eräälle herralle. Jos tätä luet, niin muista: mä sitten varoitin sua siitä yhdestä lauantaista! ;)

Tänään olen koomaillut ja syönyt kanapastaa. Mimmin kans otettiin miniroadtrip - ylläripylläri - Parkanoon ja koluttiin kaikki maailman asiat läpi. Käytiin Shellillä pelaamassa pelikonetta, ja voitin yhteensä 12 euroa <3 Koneen syövereihin uppos varmaan puolentoista euron verran, eli ei paha saalis. Nyt kun mulla oli eilen viimenen työpäivä hetkeen, on hyvä että on ees kakstoista euroa sitten odottamassa sitä kuuluisaa pahaa päivää :D Mietittiin myös, että pitäis käydä Ikeassa. Jos ei muuta niin lihapullia syömässä sit ainakin.

Yritin äsken ommella pari haalarimerkkiä kiinni, mutta mulla meni heti kättelyssä hermot. Vuoden ajan mä niitä ompelin, joten eikö nyt sais jo ruveta liimaileen? Tai sit kiikutan ne mummulle että vetelee ompelukoneella meneen. Vaikeita valintoja nämä. No, ainakin mulla on kunnon välineet jos joskus innostun moisia ompeleen! Kiitos Jemppu ♥

Mulla oli oikein jotain asiaakin mutten mä sitä nyt enää vissiinkään muista. Vois mennä peiton alle ja kattoo vaikka jakson Pakoo ennen ku rupee tutimaan.