#25 - katkeraa, kateellista, koitat kaataa lokaa niskaan

Mä juoruan. Kun nähdään tyttöjen kanssa Osuuspankin pihassa parkittamisen merkeissä tulee väkisinkin ruodittua viimesimmät kuulumiset. Töissä tulee mietittyä, kuka teki mitä silloin kun ei ois tarvinnu ja kuka ei tehny sitä mitä ehdottomasti olis pitäny. Opiskelijabileiden jälkeisinä darrapäivinä mietitään kuka lähti kenenkin mukaan ja kuka joi överit.

Juoruamista ei ikinä saa poistettua tästä maailmasta kokonaan. Se on fakta. Sitä olis kuitenkin tietyissä piireissä syytä vähentää rankalla kädellä, ja myös mä oon tässä asiassa kunnostautunut. Oon täällä jo maininnutkin, mutta meidän Kihniön kaveriporukalla on ollu vähän natinaa sinne sun tänne ties mistä eri asioista. Sen jälkeen kun viimeisin iso riita selvitettiin oon ite pyrkinyt siihen, että en puhuis pahaa selän takana. Aina tulee jotain sanottua, oonhan mäkin vaan ihminen, mutta yritän nykyään puhua vaan sellasta, minkä mä voin myös päin naamaa sanoa, Jotkut saattaa loukkaantua siitä, että sanon tai kysyn suoraan jotain loukkaantumisen arvoista asiaa. Oon vaan todennu sen, että kivempaa sanoa itse kasvotusten ärsytyksen kohde / polttava puheenaihe / mieltäkaihertava kysymys kuin antaa sen mennä rikkinäisen puhelimen kautta.

Sellasta paskanpuhumista mä en oo ikinä ymmärtäny, että keksitään tai vähintään paisutellaan jotain asiaa ja levitetään sitä niin monelle ihmiselle kuin vaan lystää. Onhan se olevinaan helvetin hieno tapa esimerkiks kostaa, mutta kovinkaan usein ei juolahda pieneen mieleenkään, että noista paskanpuhumisista voi seurata jollekin oikeesti tosi huonot oltavat. Hienoa varmaan selittää kylällä suu vaahdossa, että niin se Ullakin tossa viikonloppuna meni ja pani kahtatoista äijää samaan aikaan ja nyt on raskaana eikä isästä oo tietoo. Ulla saa tietää tästä selvittäessään ihan suru puserossa, miksi oma rakas mussukka jätti ihan yhtäkkiä. Näin ei oo tapahtunu, kunhan yritän selventää. Tollanen oikee paskamylly on niin perseestä just sen takia, että elämä saattaa mennä hetkellisesti pilalle tällä juorun kohteella ainakin tämmösillä pienillä paikkakunnilla. Musta ei kyllä tuu hyvää kirjoittajaa, koska en enää osaa vaan ilmaista pointtejani ikinä :D (ja älä äiti pelästy, musta ei oo kukaan (tietääkseni) puhunu mitään vaan puolustan tässä kavereita)


Vähän kivempiin aiheisiin. Kulunut viikonloppu oli mun tän kesän viikonlopuista ehdottomasti paras! Perjantaina tehtiin pikainen visiitti Seinäjoelle. Siellä käppäiltiin Vauhtiajojen alueelle ja käytiin Ellun kanssa hyppäämässä benjit. Jos en kyseisestä lystistä olis maksanut useempaa kymppiä, olisin ihan varmasti tullu sieltä korkeelta ihan korin kyydissä enkä narun varassa. Kun tuijotteli kuudenkymmenen metrin korkeudesta Seinäjoen keskustan rajoja ja tsekkaili välillä alhaalla olevia muurahaisia ihmisiä nousi kyllä sellanen ramppikuume ettei toista. Millään olis uskaltanut laittaa käsiä ristiin rinnalle ja vaan antaa mennä, mutta onneks osu mukava jätkä mua auttamaan. Hienosti se piti mua valjaista kiinni kun harjottelin käsien irroittamista kaiteesta, ja yhtäkkiä mä jo pompin ku sellanen laatikosta pään esiin työntävä klovni kuminauhan varassa. Huikeeta!

Tätä kuunneltiin etkoilla ja kyseinen biisi sopii muuten pirun hyvin tähän postiin.

Lauantaina etkoilin kivojen kavereiden ja ystävien kanssa Pyhäniemen rantasaunalla, jossa kuunneltiin hyvää musaa ja juotiin hyvää juomaa. No shit? Puolenyön aikaan siirryttiin odottamaan Rosvosektoria itse ravintolaan, ja kyseinen yhtye ylitti kyllä kaikki odotukset! Yleisöö ei todellakaan ollu ku pipoa - hyvä että meitä oli edes 20 lavan edustalla - mutta pojat veti silti ihan täysillä ja kiittelivät vielä jälkeenpäin että oltiin erittäin hyvin messissä. Kaikki siellä tanssi ja laulo, vaikkei sanoista oliskaan ollu mitään hajua. Mun aivothan on varsinainen magneetti mikä biisien sanoihin tulee, ja muistan hyvin kuinka Iida useemmankin kappaleen aikana huusi mun korvaan "miten tää kertsi menee". Ihana ♥

Ravintolasta päädyttiin pienellä porukalla jatkoille, ja voi sitä meininkiä. Saatiin maistaa viinaa, jota tähän maailmaan on kuuleman mukaan tuotettu tasan 100 pulloa. Siltä se kyllä maistukin... Onneks mä sain jättää jatkot jo suht hyvissä ajoin, koska ihana Mirka lupas töistä päästyään heittää mut kotiin nukkumaan. Aamulla oli luksusta herätä omasta sängystä kun kaverilta oli tullut kasin aikaan viesti, että odottaa taksia jotta pääsis itekin nukkumaan.

Vähän tärisytti käsiä kun aamulla aamupäivällä päivällä sain itteni ylös ja otin suunnan kohti Hämeenkyröä. Siellä mua odotti pikkuveljen rippijuhlat, ja vaikka kärsinkin rumanaamarumatukkarumatvaatteet-päivästä, oli ihan huippua nähdä kaikkia sen puolen sukulaisia. Oon niin ylpee mun veljestä, ku se oli niin söpö, mutta samalla oon aika varma siitä, että oon ihan liian vanha mummo jo.

Koska tänään on tiistai, niin reissuun tj 23! Herraisä, torstaina kolme viikkoo. Multa puuttuu vie matkalaukku ja uikkarit ja pitäis käydä jalkahoitajalla ja... Aattelin ottaa reissun ajaks rakennekynnet ku äitin jouluna antama lahjakortti on vie käyttämättä! On reissu, venetsialaisviikonloppu (jonka pyysin vapaaks, eheheeh) ja sit alkaakin koulu, eli ehtisin olla kaks viikkoo kynsillä. Ihan jees, koska kaks viikkoo ne muutenkin vaan pysyy mulla hyvinä.

Tänään jäljellä vissiin 49 päivää siihen että täytän 21. Apua oikeesti.

#24 - no pain, no gain ja muuta shaibaa

Taas on tovi jos toinenkin vierähtänyt siitä kun viimeks on ollut aikaa tai inspiraatiota avata Blogger ja alkaa suoltaa päässä vaeltelevia ajatuksia tekstiksi. Mun on pitänyt puhua tänne Uniklubista, Turkin reissusta ja kaikista mieltä painaneista asioista, mutta plaaaaaah.

Uniklubia pääsen kattomaan ehkä parhaassa keikkaseurassa vähän yli kahden viikon päästä ja mulla on siitä ihan kauheen ristiriitaset fiilikset. On ihan perkeleen hienoa päästä taas näkemään pojat lavalla ja rokkailemaan sitä musiikkia, joka teininä merkkas kaikkee kaikessa. Toisaalta yks on joukosta poissa, ja vaikka uus basisti varmasti osaa asiansa todella hyvin, on se silti pirun erilaista mennä keikalle vaan tajutakseen, ettei meidän oma Temppis oo pomppimassa lavalla basso kourassa. Ei helvetti, tulipas teinimäinen olo tästä analyysista........

Turkin reissu lähenee lähenemistään ja jumankauta mä oon fiiliksissä. Passi on ollu taskussa jo kesäkuun alusta asti, toissapäivänä maksettiin matkan loppusumma ja vapaatoiveet työpaikalle on jätetty. Tän kesän aikana on ollut niin monta kriisiä meidän kaveriporukassa, että lähden ihan mielelläni ensin viikoks Alanyan hulluuteen ja sitten taas yheksäks kuukaudeks Seinäjoelle. Kun asuu tuolla vähän kauempana, on ihan mahtavaa tulla viikonlopuks tänne. Täällä on myös kiva asua, niinku viime tekstissä jo sanoinkin, mutta kyllä pieni välimatka taas koko kesän jatkuneen tiiviin yhteydenpidon jälkeen tekee itse kullekin terää.

Otsikon no pain, no gain tulee ihan siitä, että oon ruvennut seurailemaan sivusilmällä paria elämäntapamuutos/fitnessblogia ja totahan siellä toitotetaan hyvä ettei joka lausees. Itehän en oo oikeestaan pistäny tikkua ristiin ton gainauksen eteen, mutta tän kuun aikana mä oon oppinu juomaan sokerittomia limsoja, ja tää on kuulkaas mulle aika iso juttu! Jostain sitä on liikkeelle lähdettävä ;) Aina ennen oon vihannut sitä aspartaamin haha en ees tie kirjotetaanko noin ja onko se ees ton nimistä mut enikeis en jaksa googlettaa makua enkä oo voinut käsittää, miten äitikin voi light- ja zerojuomia juoda. No, Pepsi Maxista se mullakin lähti ja nyt normilimsasta tulee sellanen kauheen makee ryöppy suuhun. Vähän kyl harmittaa, että Muumiki maistuu vähän puulle ku siitä ei mitään sokeritonta versioo oo :( Tää sokerittomiin limsoihin oppiminen on oikeesti mulle hyvä juttu, koska juon aika paljon kaikkee hiilihapollista. Ja sille, joka tulee valittamaan että makeutusaineista tulee syöpää ja whiiwhiiwhii: tupakkaki tappaa ja voi siihen porkkanaanki tukehtua. 

Kesän aikana mua on ruvennu saakelisti risoon yks asia. Vielä pari vuotta sitten mä melkeinpä vihasin sitä miltä mä näytin ja millanen mä olin. Peilistä katto takas joku valas ja rupesin poraan ku eksä katto hassulla ilmeellä ihan vaan sen takia että ajattelin sen ajattelevan että oon ruma. No hohhoh. Kuitenkin, nyt huomattavasti rumempana ja isokokoisempana oon yrittänyt oppia siihen että olis tyytyväinen siihen mitä milläkin hetkellä on. Voi pyrkiä parempaan eli hoikempaan, mutta sitä odotellessa osais arvostaa itteensä just tämmösenä. Aina toitotetaan, että kaikki on yhtä kauniita sukupuoleen, ihonväriin, kokoon tai whatev kattomatta. Mä yritän kattoo itteeni armollisesti. Oon isokokoinen, joten mun mahamakkarat saa näkyä. Joskus on hyviä päiviä, jolloin paidan läpi pilkottava vattapömppö ei haittaa vaan on siitä huolimatta nätti. Sitten jumalauta joku heittää kaverille piikin, että ei kohta edes mahduta sen kanssa mun Golfiin jos se vielä lihoo liikaa. Ja ihan voin kertoa, että tämä kyseinen kaveri on varmaan 40 kiloa mua kevyempi. Yritä ny olla ittees tyytyväinen ja aatella, että oot kaunis enivei ku kuitenki on muiden mielestä kauhee valas. Äääää, en osaa nyt selittää mun pointtia :D Ärsyttävää.

we♥it