#27 - en oo kuollu

Heippatirallaa. Kesä oli ja meni ja tilalle tuli syksy. Käytiin kattomas Uniklubia, löhöttiin viikko Turkissa, paljuteltiin Pyhäniemessä, muutettiin takaisin Seinäjoelle, alotettiin taas koulunkäynti ja vierailtiin kaksissa ensimmäisissä opiskelijabileissä. On kivaa että on syksy ja että saa olla Seinäjoella, mut ois silti kiva olla esim. Alanyassa vaikka marraskuun alkuun asti.

Where there is desire

there is gonna be a flame

Where there is a flame

someone's bound to get burned

But just because it burns

doesn't mean you're gonna die

You've gotta get up and try.

#26 - u-ni-klu-bi

 Mä en voi käsittää, että tänään on melkeinpä tarkalleen kaks vuotta siitä päivästä, kun viimeks näin teiniaikojen ultimate lempparin Uniklubin livenä. Joskus puolitoista vuotta sitten luulin yhdessä aika monen muun kanssa, että kyseistä bändiä ei enää ainakaan samannimisenä missään nähdä, koska yks jäsen otti ja lähti. Onneks viime keväänä tuli bongattua jostain Hämyjen mainoksesta tuttu nimi, ja niimpä startataan jossain vaiheessa kohti Hämeenkyröä ja mä otan mukaan passionhedelmäistä skumppaa.

Mä olin eilen kuskina todella, todella, todella pitkästä aikaa ja oli kyllä erittäin hauskaa. Suurin kiitos kuuluu kyllä mun kanssa ympäri Parkanon kyliä ajelleelle kaverille, koska näin ollen mun ei tarvinnu mennä Tikiin kuuntelemaan känniläisiä. Puhuttiin hirveesti kaikkee syvällistä ja tuli selviteltyä muutamia solmuja, joista on välillä hankala puhua. Jossain vaiheessa radiosta tuli Haloo Helsingin Jos mun pokka pettää ja mua on jotenki ihan kauheesti siitä asti naurattanu, kun sain kuulla että "hei täähän on ihan sun biisi". Mun mieskuviot on kyllä ollu välillä niin jännittäviä etten kestä ja oli olevinaan niin hauskaa kun joku muukin on huomannu mun valituksista huomannut sen. (käytän ihan liikaa yliviivausta ja näitä sulkumerkkejä kans)

Mä en millään meinannut saada yöllä nukuttua. Sattu epämääräisestä syystä mahaan, mielessä pyöri illan aikana puhutut asiat ja ulkona oli siinä seitsemän maissa jo niin valosaa, ettei tuntunu yhtään siltä, että pitäis painua untenmaille. Kun mahakipu jatku vielä aamullakin eli siinä yhdentoista aikaan, tajusin et mua jännittää. Olin jo unohtanu, että keikkaa, jonka oot nähny melkein samanlaisena jo rapiat 50 kertaa voi todellakin jännittää mahalla. Mikähän siinäkin muuten on, että kun ei sais nukkua niin jumansviidu, johan väsyttää ihan liikaa. Kun taas sais nukkua vaikka kellon ympäri ei uni ensinnäkään tuu millään ja heräät neljän tunnin päästä täysin virkeenä kuten esimerkiksi tänään.

Tää oli nyt tämmönen minipostaus mutta en yksinkertaisesti pysty tuottamaan tekstiä koska jännittää niin pirusti. :D

#25 - katkeraa, kateellista, koitat kaataa lokaa niskaan

Mä juoruan. Kun nähdään tyttöjen kanssa Osuuspankin pihassa parkittamisen merkeissä tulee väkisinkin ruodittua viimesimmät kuulumiset. Töissä tulee mietittyä, kuka teki mitä silloin kun ei ois tarvinnu ja kuka ei tehny sitä mitä ehdottomasti olis pitäny. Opiskelijabileiden jälkeisinä darrapäivinä mietitään kuka lähti kenenkin mukaan ja kuka joi överit.

Juoruamista ei ikinä saa poistettua tästä maailmasta kokonaan. Se on fakta. Sitä olis kuitenkin tietyissä piireissä syytä vähentää rankalla kädellä, ja myös mä oon tässä asiassa kunnostautunut. Oon täällä jo maininnutkin, mutta meidän Kihniön kaveriporukalla on ollu vähän natinaa sinne sun tänne ties mistä eri asioista. Sen jälkeen kun viimeisin iso riita selvitettiin oon ite pyrkinyt siihen, että en puhuis pahaa selän takana. Aina tulee jotain sanottua, oonhan mäkin vaan ihminen, mutta yritän nykyään puhua vaan sellasta, minkä mä voin myös päin naamaa sanoa, Jotkut saattaa loukkaantua siitä, että sanon tai kysyn suoraan jotain loukkaantumisen arvoista asiaa. Oon vaan todennu sen, että kivempaa sanoa itse kasvotusten ärsytyksen kohde / polttava puheenaihe / mieltäkaihertava kysymys kuin antaa sen mennä rikkinäisen puhelimen kautta.

Sellasta paskanpuhumista mä en oo ikinä ymmärtäny, että keksitään tai vähintään paisutellaan jotain asiaa ja levitetään sitä niin monelle ihmiselle kuin vaan lystää. Onhan se olevinaan helvetin hieno tapa esimerkiks kostaa, mutta kovinkaan usein ei juolahda pieneen mieleenkään, että noista paskanpuhumisista voi seurata jollekin oikeesti tosi huonot oltavat. Hienoa varmaan selittää kylällä suu vaahdossa, että niin se Ullakin tossa viikonloppuna meni ja pani kahtatoista äijää samaan aikaan ja nyt on raskaana eikä isästä oo tietoo. Ulla saa tietää tästä selvittäessään ihan suru puserossa, miksi oma rakas mussukka jätti ihan yhtäkkiä. Näin ei oo tapahtunu, kunhan yritän selventää. Tollanen oikee paskamylly on niin perseestä just sen takia, että elämä saattaa mennä hetkellisesti pilalle tällä juorun kohteella ainakin tämmösillä pienillä paikkakunnilla. Musta ei kyllä tuu hyvää kirjoittajaa, koska en enää osaa vaan ilmaista pointtejani ikinä :D (ja älä äiti pelästy, musta ei oo kukaan (tietääkseni) puhunu mitään vaan puolustan tässä kavereita)


Vähän kivempiin aiheisiin. Kulunut viikonloppu oli mun tän kesän viikonlopuista ehdottomasti paras! Perjantaina tehtiin pikainen visiitti Seinäjoelle. Siellä käppäiltiin Vauhtiajojen alueelle ja käytiin Ellun kanssa hyppäämässä benjit. Jos en kyseisestä lystistä olis maksanut useempaa kymppiä, olisin ihan varmasti tullu sieltä korkeelta ihan korin kyydissä enkä narun varassa. Kun tuijotteli kuudenkymmenen metrin korkeudesta Seinäjoen keskustan rajoja ja tsekkaili välillä alhaalla olevia muurahaisia ihmisiä nousi kyllä sellanen ramppikuume ettei toista. Millään olis uskaltanut laittaa käsiä ristiin rinnalle ja vaan antaa mennä, mutta onneks osu mukava jätkä mua auttamaan. Hienosti se piti mua valjaista kiinni kun harjottelin käsien irroittamista kaiteesta, ja yhtäkkiä mä jo pompin ku sellanen laatikosta pään esiin työntävä klovni kuminauhan varassa. Huikeeta!

Tätä kuunneltiin etkoilla ja kyseinen biisi sopii muuten pirun hyvin tähän postiin.

Lauantaina etkoilin kivojen kavereiden ja ystävien kanssa Pyhäniemen rantasaunalla, jossa kuunneltiin hyvää musaa ja juotiin hyvää juomaa. No shit? Puolenyön aikaan siirryttiin odottamaan Rosvosektoria itse ravintolaan, ja kyseinen yhtye ylitti kyllä kaikki odotukset! Yleisöö ei todellakaan ollu ku pipoa - hyvä että meitä oli edes 20 lavan edustalla - mutta pojat veti silti ihan täysillä ja kiittelivät vielä jälkeenpäin että oltiin erittäin hyvin messissä. Kaikki siellä tanssi ja laulo, vaikkei sanoista oliskaan ollu mitään hajua. Mun aivothan on varsinainen magneetti mikä biisien sanoihin tulee, ja muistan hyvin kuinka Iida useemmankin kappaleen aikana huusi mun korvaan "miten tää kertsi menee". Ihana ♥

Ravintolasta päädyttiin pienellä porukalla jatkoille, ja voi sitä meininkiä. Saatiin maistaa viinaa, jota tähän maailmaan on kuuleman mukaan tuotettu tasan 100 pulloa. Siltä se kyllä maistukin... Onneks mä sain jättää jatkot jo suht hyvissä ajoin, koska ihana Mirka lupas töistä päästyään heittää mut kotiin nukkumaan. Aamulla oli luksusta herätä omasta sängystä kun kaverilta oli tullut kasin aikaan viesti, että odottaa taksia jotta pääsis itekin nukkumaan.

Vähän tärisytti käsiä kun aamulla aamupäivällä päivällä sain itteni ylös ja otin suunnan kohti Hämeenkyröä. Siellä mua odotti pikkuveljen rippijuhlat, ja vaikka kärsinkin rumanaamarumatukkarumatvaatteet-päivästä, oli ihan huippua nähdä kaikkia sen puolen sukulaisia. Oon niin ylpee mun veljestä, ku se oli niin söpö, mutta samalla oon aika varma siitä, että oon ihan liian vanha mummo jo.

Koska tänään on tiistai, niin reissuun tj 23! Herraisä, torstaina kolme viikkoo. Multa puuttuu vie matkalaukku ja uikkarit ja pitäis käydä jalkahoitajalla ja... Aattelin ottaa reissun ajaks rakennekynnet ku äitin jouluna antama lahjakortti on vie käyttämättä! On reissu, venetsialaisviikonloppu (jonka pyysin vapaaks, eheheeh) ja sit alkaakin koulu, eli ehtisin olla kaks viikkoo kynsillä. Ihan jees, koska kaks viikkoo ne muutenkin vaan pysyy mulla hyvinä.

Tänään jäljellä vissiin 49 päivää siihen että täytän 21. Apua oikeesti.

#24 - no pain, no gain ja muuta shaibaa

Taas on tovi jos toinenkin vierähtänyt siitä kun viimeks on ollut aikaa tai inspiraatiota avata Blogger ja alkaa suoltaa päässä vaeltelevia ajatuksia tekstiksi. Mun on pitänyt puhua tänne Uniklubista, Turkin reissusta ja kaikista mieltä painaneista asioista, mutta plaaaaaah.

Uniklubia pääsen kattomaan ehkä parhaassa keikkaseurassa vähän yli kahden viikon päästä ja mulla on siitä ihan kauheen ristiriitaset fiilikset. On ihan perkeleen hienoa päästä taas näkemään pojat lavalla ja rokkailemaan sitä musiikkia, joka teininä merkkas kaikkee kaikessa. Toisaalta yks on joukosta poissa, ja vaikka uus basisti varmasti osaa asiansa todella hyvin, on se silti pirun erilaista mennä keikalle vaan tajutakseen, ettei meidän oma Temppis oo pomppimassa lavalla basso kourassa. Ei helvetti, tulipas teinimäinen olo tästä analyysista........

Turkin reissu lähenee lähenemistään ja jumankauta mä oon fiiliksissä. Passi on ollu taskussa jo kesäkuun alusta asti, toissapäivänä maksettiin matkan loppusumma ja vapaatoiveet työpaikalle on jätetty. Tän kesän aikana on ollut niin monta kriisiä meidän kaveriporukassa, että lähden ihan mielelläni ensin viikoks Alanyan hulluuteen ja sitten taas yheksäks kuukaudeks Seinäjoelle. Kun asuu tuolla vähän kauempana, on ihan mahtavaa tulla viikonlopuks tänne. Täällä on myös kiva asua, niinku viime tekstissä jo sanoinkin, mutta kyllä pieni välimatka taas koko kesän jatkuneen tiiviin yhteydenpidon jälkeen tekee itse kullekin terää.

Otsikon no pain, no gain tulee ihan siitä, että oon ruvennut seurailemaan sivusilmällä paria elämäntapamuutos/fitnessblogia ja totahan siellä toitotetaan hyvä ettei joka lausees. Itehän en oo oikeestaan pistäny tikkua ristiin ton gainauksen eteen, mutta tän kuun aikana mä oon oppinu juomaan sokerittomia limsoja, ja tää on kuulkaas mulle aika iso juttu! Jostain sitä on liikkeelle lähdettävä ;) Aina ennen oon vihannut sitä aspartaamin haha en ees tie kirjotetaanko noin ja onko se ees ton nimistä mut enikeis en jaksa googlettaa makua enkä oo voinut käsittää, miten äitikin voi light- ja zerojuomia juoda. No, Pepsi Maxista se mullakin lähti ja nyt normilimsasta tulee sellanen kauheen makee ryöppy suuhun. Vähän kyl harmittaa, että Muumiki maistuu vähän puulle ku siitä ei mitään sokeritonta versioo oo :( Tää sokerittomiin limsoihin oppiminen on oikeesti mulle hyvä juttu, koska juon aika paljon kaikkee hiilihapollista. Ja sille, joka tulee valittamaan että makeutusaineista tulee syöpää ja whiiwhiiwhii: tupakkaki tappaa ja voi siihen porkkanaanki tukehtua. 

Kesän aikana mua on ruvennu saakelisti risoon yks asia. Vielä pari vuotta sitten mä melkeinpä vihasin sitä miltä mä näytin ja millanen mä olin. Peilistä katto takas joku valas ja rupesin poraan ku eksä katto hassulla ilmeellä ihan vaan sen takia että ajattelin sen ajattelevan että oon ruma. No hohhoh. Kuitenkin, nyt huomattavasti rumempana ja isokokoisempana oon yrittänyt oppia siihen että olis tyytyväinen siihen mitä milläkin hetkellä on. Voi pyrkiä parempaan eli hoikempaan, mutta sitä odotellessa osais arvostaa itteensä just tämmösenä. Aina toitotetaan, että kaikki on yhtä kauniita sukupuoleen, ihonväriin, kokoon tai whatev kattomatta. Mä yritän kattoo itteeni armollisesti. Oon isokokoinen, joten mun mahamakkarat saa näkyä. Joskus on hyviä päiviä, jolloin paidan läpi pilkottava vattapömppö ei haittaa vaan on siitä huolimatta nätti. Sitten jumalauta joku heittää kaverille piikin, että ei kohta edes mahduta sen kanssa mun Golfiin jos se vielä lihoo liikaa. Ja ihan voin kertoa, että tämä kyseinen kaveri on varmaan 40 kiloa mua kevyempi. Yritä ny olla ittees tyytyväinen ja aatella, että oot kaunis enivei ku kuitenki on muiden mielestä kauhee valas. Äääää, en osaa nyt selittää mun pointtia :D Ärsyttävää.

we♥it

#23 - koulukoulukoulu

Tällä hetkellä mä istun meidän koululla Sossu Ry'n toimistossa ja mietin jotta mitä sitä tekis. Ihanalla Iiralla on juuri tällä hetkellä pääsykoe tossa kaks kerrosta ylempänä, ja näin vapaapäivän kunniaks tarjouduin lähteen mukaan. Toimin matkan koutsina haastiksia varten ja loppumatkasta myös navigaattorina, Iira ei vissiin luottanu itteensä :D ♥

Täsä mä ny oon! Viidakkobileistä.

Kun kävelin ton halukkaita tulevia sossuja täynnä olevan käytävän läpi, tuli väkisinkin mieleen omat pääsykokeet. En tuntenu Seinäjoelta ketään, enkä muutenkaan tienny onko tää mun juttu. Muistaakseni vaan selasin hakusivustoa silloin joskus ja aattelin kokeilla sosiaalialaa, koska tein tällä alalla sillä hetkellä töitä. Tulin pääsykokeisiin, olin oma itteni ja aattelin, että se siitä. Unohdin koko jutun, ja sit joskus marraskuussa tuli viesti, että mut on valittu kouluun. Wtf. Etittiin kämppä, aloitin koulun ja niin mun "aikuistuminen" lähti liikkeelle. Nyt kun istun tässä hallituksen koneella ja mietin noita kokeiden kanssa pähkäileviä kokelaita, pitää kyllä olla kiitollinen että on tänne päässy. Oon aina tykännyt hallitushommista, ja täällä Seinäjoella näitä on ainakin ihan pirun mukava tehdä. Oon ennenkin puhunut tästä, mutta minkäs sille voi jos vaan on häpihäpihäpi.

Meillä oli tossa viikko-pari sitten sektorivalinnat. Meidän piti valita, miltä alueelta halutaan syventäviä opintoja. Haku aukes muistaakseni kahdelta, eikä mulla vielä kymmentä vaillakaan ollu mitään käryä siitä, mitä mun pitäis klikata. Vaihtoehtoina oli lapset, nuoret, vammaiset, vanhukset, päihde- ja kriminaalihuolto sekä perusturva. Joojoo, noi ei oo niiden oikeet nimet mutta I don't give a crap, tuli varmaan selväks jokaselle kuitenki. Joskus kännissä esittelin itteni jollekin tyylillä "Moi, mä oon Enni. Joo mä oon sosionomi. No siis mä oon aatellu suuntautua vammaissektorille!" ja olin tosta aika ylpee, että noin vaan aivojen fiksun puolen ollessa jotakuinkin lepotilassa pystyin sanoon, mitä mä haluan. Tosi pitkään aattelinkin, että tää on se mitä mä haluan tehä, helppo juttu. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettiin uudestaan. Mulla on jonkin sortin koprofobia (googlettakaa, olkaa hyvät) ja toi on syy, miks hain sosionomiks opiskeleen lähihoitajan sijasta. En halunnut ottaa siis sitä riskiä, että otan syventävät opinnot (onko ne ees sellasia?) sektorilta, jossa mä en voi työskennellä, koska joutuisin tappeleen pelkojeni kanssa joka päivä. No, enivei. Valinnan hetki tuli ja niin mä huomasin klikkaavani Kehitysvaiheet ja kasvuolot lapsuusiässä. Tän valinnan takana on myös syy, miks kyseisen sektorin halusin, mutta en nyt viitti sitä avata kun joku kuitenkin vetää herneen nenäänsä. Huvittavaa muuten itkeä ja moralisoida toisten valintoja vaan siks, ettei omalle kohdalle osunut se "oma" sektori. Valinnat tehtiin siis netissä, joten käsittääkseni kaikilla oli yhtenäiset mahdollisuudet päästä sinne minne haluskin ?

Oli ihan pirun hienoo ajella Törnävän läpi taas tänne. Muista ees koska viimeks ois käyny Seinäjoella, joten kyllä tuli sellanen hieno kotona!-fiilis :) On kivaa että on kesä, koska saa mennä ja tulla pitkin Kihniöö ja Parkanoo lapsuudenkavereiden kans, mutta on se taas hienoa ku koulu alkaa. Nyt koulua oottaa ihan uudella innolla, kun alkaa noi sektoriopinnot. Viime kevät meni muutenkin jonkinsortin sumussa, joten nyt syksyllä aattelin ottaa itteeni niskasta kiinni ja opiskella kunnolla.Onneks Turkin reissu on just se viimenen kesälomaviikko, niin voi opiskelu sen jälkeen kiinnostaa ihan eri tavalla kun viikon rilluttelee menemään.... :D

Löysin tämmösen kuvan toimiston seinältä, ja olihan mun sitä ihan vähän pakko sotkee koristella! Niinku kuva kertoo, siinä sosionomien ja insinööriopiskelijoiden hallitukset. Sori jos joku ei halua naamaansa tänne, mutta aattelin että toi nyt on niin epäselvä kännykkäkuva 8)

Tänään mä meen illalla Pyhäniemeen töihin. Aamulla sit taas Heseen, sen jälkeen illalla taas Pyhikseen ja vielä sunnuntaina Heseen. Kiva viikonloppu tulossa, varsinkin kun viime yönä nukuin sellaset 4h ja ens yönä nukun vissiin aikalailla saman verran. No, tänäänkin taas vaihteeks palkkapäivä, niin ei kyllä ärsytä noi työt.

PS. Tuli tossa pihalla mieleen, etten oo esitelly mun uudehkoa tatskaa. Tässä erittäin laadukas kuva Instagramista klik! Vähä on värit lähteny ja iho on kuiva, mutta siinä se o ♥

#22 - moi.

Hohhoi miten pistää väsyttään tommonen paahde. Oon niiiiiin häpihäpihäpi tuosta valoilmiöstä ja sen aiheuttamasta tilasta, jota myös kesäksi kutsutaan. Jännää silti, että vaikka virtaa on tuhatmäärin enemmän ku talvella, silti väsyttää saman verran. Tänäänkin oon kyllä koko päivän huusannu ja tuusannu edestakas ja vaikka mitä, että kai tää väsymys johtuu myös siitä.

Olin erittäin iloisesti yllättynyt siitä, että oon laihtunut vähän päälle viis kiloa siitä, kun viimeks oon vaa'alla käynyt eli joskus kuukausi sitten ehkä. En oo töiltä ehtiny urheilla (tai paskanmarjat, oo jaksanu/viittiny), mutta ehkä just ne työt yhdistettynä mun pieniin syömisiin on vieny painoo pois. Tommonen määrähän ei mun kokoisessa ihmisessä näy, mutta kiva silti. Ja kai se yhtä nopeesti tulee takas ku on lähtenytki, mutta iloitsenpa silti. Viis kiloo vähemmän Enniä täs maailmas. Aika jees.

Mä oon innostunu kalastamisesta kauheesti! Ekan kerran oltiin fisuja narraamas viime viikolla torstaina. Kokeilin mato-onkee ja about kahden minuutin jälkeen nappas. Kankarista nousi ehkä maailman pienin ahven! Jee. Sen jälkeen koitin heittää virvelillä ja ekalla heitolla (tää ei oo kalajuttu, vaikka kukaan ei oo tähänkään mennessä mua uskonu) tarttu messiin illan isoin hauki. Perjantaina käytiin kans kalas, samoin maanantaina. Maanantaina mun ja Ellulellun vapoihin tarttu peräti 11 kalaa. Voi vitsi. Aattelin ottaa tän kesän tavotteeks, että pienten välivaiheiden kautta otan itse ilman hanskoja kalan pois koukusta. Ajattelin myös ostaa itselleni virvelin ja Angry Birds-kuvan. Ei vitti ne oli hienoja.

Oon myös paljon kuunnellut RosvoSektoria. Ihan mahtava yhtye! Kalassaki kuunneltiin kyseistä orkesteria maanantaina, ja ehkä kalatkin tykkäs musasta kun ne niin hyvin meidän matkaan tarttu. Toi vissiin on Pyhäniemessä heinäkuussa, ja ajattelin todellakin mennä kattomaan. Hassu juttu sinänsä, että kauheesti pitäis säästää rahaa a) Turkin reissua ja b) syksyä itseään varten, mutta koko ajan tulee jotain siistejä reissuja ja ostamisia, joihin sitä rahaa menee. Onneks sain toisenkin työpaikan kesän ajaks taas, joten toivotaan että jotenkin tuun pärjäämään.

Ei mulla oo oikeen mitään asiaa. Oon nykyään töissätöissätöissä, välillä kalassa ja silloin tällöin Pyhiksessä. Siistiä.

#21 - valitusta luvassa

Ajauduin tänään tylsyyksissäni lueskelemaan Jennan blogin melkeinpä kokonaan, ja sen jälkeen siirryin omaan jo piilotettuun blogiini. Oli jännä huomata, kuinka tietyt tunteet ja ajatukset nousi hirveen kirkkaina pintaan kun luki noin parin vuoden takaisia fiiliksiä, katteli kuvia ja kuunteli silloin paljon soineita biisejä. Tuon menneisyyteen suuntautuneen tutkimusmatkan jälkeen aloin pohtia mun elämääni ja sitä mihin mun piti päätyä, mihin olin päätymässä ja missä oon nyt. Mun tekis mieli kirjoittaa ihan jäätävä analyysi edellämainitusta, mutta jokin ääni mun pään sisällä huutaa, että älä perkele. Mulla on nyt jo ihan utopistinen fiilis kaiken mun lukemani jälkeen, ja tän raapustuksen jälkeen se varmaan pahenee entisestään. No, mulla on Ufokarkkeja, vadelmamehua ja Netflix, että eiköhän niistä mahdollisista paskoista fiiliksistä päästä eroon.

Yks tekstiviestikeskustelu tuossa taannoin sai mulle ihan helvetin pahan mielen. Ennen (eli silloin parisen vuotta sitten) viihdyin kotona, ahdistuin kun joku tuntematon/känniläinen flirttaili, olin paljon rauhallisempi, en polttanut ja baareissa kävin todella harvoin. Nykyään en viihdy kotona, oon rietas rääväsuu, ehkä saatan välillä polttaa ja baarit tuntuu välillä toiselta kodilta. Enivei, se tekstiviesteillä kanssani keskustellut henkilö sanoi melko suoraan, että mua ei tunnistais samaks ihmiseks sen perusteella, millainen oon sisältä. Mä itse olen todella hyvilläni siitä, millainen musta on tullut. En jää ikinä sanattomaksi ja puolustan itteeni vaikka loppuun asti. Uskallan jutella vieraille ihmisille ja suurin osa mun Seinäjoen kavereista on poikia. Oon pervon rivo ja uskallan sanoa, mitä kulloinkin ajattelen. Pari vuotta sitten olin ihan jäätävästi laihempi kuin nykyään, mutta silti mun itsetunto oli pohjassa. Nykyään olen iso, mutta oon ainakin yleensä sinut itseni kanssa. En silloin joskus tajunnut, että se oonrumaläskipaska-lätinä oli oikeesti pelkkää paskaa, mutta nyt nään sen ja ei voi ku nauraa. Ei ihme, että on ollu tollasia tuntemuksia ku mua kohdeltiin miten kohdeltiin.

Joo, kuitenkin. En siis oo sama ihminen ku joskus ja plaaplaa. Nii juu, mun oikea aikuistuminen tapahtui kuitenkin aikalailla viime vuoden aikana, joten hei, en vissiin oo sama ihminen. Sen jälkeen ku sain mieleni pahotettua pohdin hetken tätä tilannetta ja sen jälkeen suutuin. En mun muuttumista moralisoineelle ihmiselle, en tyypeille, jotka tahoillaan on edesauttaneet mun muuttumista riettaaksi yksilöksi tai tilanteille, jotka on parantaneet mun sietokykyä esimerkiksi vittuilulle ja haukuille. Mä suutuin itelleni. Oon viettänyt niin paljon hetkiä velloen sellasessa melankolisessa paskassa, ettei kukaan tiedä. Oon vihannu ja sättiny itteeni asioista, joille nyt voin nauraa. Mua suututti ajatus, että uhrasin pientäkään surullista hetkeä sille, että damn it, mä oon muuttunu. Se on hyvä asia, piste.

Mulla hävis tästä tekstistä punanen lanka ennen ku ees alotin, mutta jatkan silti. Tää kevät on ollut jollain tasolla kauheen rankka. Meille sanottiin joskus viime syksynä jollain tunnilla, että työttömyys oikeesti passivoi ihmistä. Aattelin silloin, että paskanmarjat, se on omasta itestä kiinni. No, oon nyt tosta helmikuusta asti vaan chillaillut kaikki illat ja viikonloput, ja kyllä nyt täytyy todeta, että oli se opettaja oikees. En tosiaan syytä tästä mun yleisestä saamattomuudesta ja masentuneisuudesta sitä, että mun työsuhde loppu, mutta kyllä sillä jotain tekemistä asian kanssa on ollu. Oon niin onnellinen, että ensi viikolla pääsen vihdoin pitkästä aikaa töihin. Mä en oo pilalla, oon vaan vähän pihalla. Oikeesti.

Viime lauantaina kuulin taas eräänlaisen version siitä, kuinka oon muuttunu. Saattaa johtua alkoholista, mutta siinä vaiheessa nousi kyyneleet silmiin ja niitä sai hetken pyyhkiä. Mä niiiiin haluaisin kertoa näistä tilanteista enemmän, mutta ehkä mä lietson tän ärsytyksen vaan jonnekin omille silmille tarkoitettuun arkistoon. 

Yritin tässä varmaan lähinnä sitä sanoa, että älkää kaivatko ihmisiä, jotka yhä on teidän vierellä. Kaivatkaa hetkiä, joita ootte niiden kanssa viettäny ja kattelkaa kyyneleet silmis valokuvia niistä tilanteista, jolloin vaan oli niin perkeleen kivaa, mutta älkää kaivatko niitä ihmisiä, jos ne kerran vielä on olemassa. Ihmiset muuttuu. Yks isoimmista kliseistä tässä maailmassa, mutta niin totta. Ymmärtäkää se. KIITOS.

#20 - ei mul oo aikaa olla itsestäni huolissaan

Tällä hetkellä mä elän pahvilaatikoiden keskellä. Niitä on makuuhuoneessa ja keittiössä, yks nököttää kylppärissä. Olohuoneen sohvaa ei näy vaatteita täynnä olevien jätesäkkien alta. Kun on tottunut elämään niin, että kaikki mahdolliset tavarat on esillä erinäisillä tasoilla, on vaikeaa etsiä kynsisaksia jostain laatikon uumenista. "Pitää pakata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kaikki sellainen, jota ei enää tarvitse". Kynnet kasvaa varsinkin varpaissa pirun nopeesti, silti pakkasin niiden leikkurit jonnekin sekalaisten laturien ja cd-levyjen laatikkoon.

Mua ahdistaa olla täällä sekasorrossa. Vielä enemmän ahdistaa mennä kouluun, käydä kaupungilla tai mennä kaverille istumaan. Tuntuu, etten osaa olla yksin. Tuijotan Netflixin pyörittämiä ohjelmia tunkiessani turhaa roinaa roskiin, nukun liian paljon ja pohdin, onko vasenkätisille omia purkinavaajia. Nään kavereita, mutta en jaksa keskittyä. Mietin omiani ja hakkaan Fastballia puhelimella. Haluan kotiin, josta haluan kuitenkin kohta pois. En osaa olla Seinäjoella.

Siinä mun fiiliksiä tällä hetkellä. Tuntuu, että oon eläny ainakin kuukauden jonkun kuplan sisällä. Onneks alkaa kesä ja pääsee muutamaks kuukaudeks pois täältä. Niin paljon ku Seinäjoesta tykkäänkin, on ihan parasta päästä hetkeks toisiin ympyröihin ja asua se aika Mimmin seinänaapurina tuolla lapsuudenaikaisissa jylhissä maisemissa. 

Rupeen nyt nukkumaan (juuri muuta tehnytkään koko päivänä), ja unilauluks aattelin kuunnella tän. Kauneinta mitä oon hetkeen kuullu.

Mä muutun 

Oon tässä vaan tän hetken, muutun 

Etsin sisältöä muualta 

Löydän uutta joka suunnalta 

Jonka unohdan 

En anna minkään liian pitkään muhun vaikuttaa

Saako ihmissuhteis saikuttaa 

ja näyttää sairastodistusta töihin palatessa 

Vedä mut suojaan, kisko mut liikkuvast autosta 

ja pysäytä liike pidä kii riippumat mistään 

Kun oon hauras kuin viljaa, Viljaa 

Ja toivon et löydät mut pellolta 

Vaik meit on miljoona 

#19 - suomalaisuudesta

Mitä suomalaisuus minulle merkitsee?

"No Reiska laittaa soimaan vielä yhden laulun
ja itkee sitten yhden kyyneleen
Se laulu kertoo meistä onnen enkeleistä
jotka Pohjantähden alla asustaa"
Popeda - Ukkometso

Olen suomalainen. Bussilla matkustaessani lasken laukun viereiselle penkille ja työnnän kuulokkeet korviini. En halua jutella kenellekään tai kuunnella kenenkään ongelmia. ”Antakaa mun syrjäytyä rauhassa”, totesi Veli Sikiö Putouksessa. Ajatusmaailmamme kolahtavat yksiin. Syön aamuisin ruisleipää, makeanhimossa salmiakkia ja kesäisin grillaan makkaraa. Juhannusta vietän kaveriporukalla mökillä. Käväisen lavatansseissa, istun saunassa läpi yön ja vihdon itseni punaiseksi. Talvella istun kylpytynnyrissä. Jos vesi on liian kuumaa, käyn kierimässä lumihangessa. Taas tarkenee istua paljussa.

Alkoholia juon ilooni. Ja suruuni. Ja ihan vaikka muuten vaan. Keskiviikkoisin rymyän kaupungilla keltaiset haalarit jalassa. ”Aikuiset ihmiset potkupuvut päällä ja käyttäydytte kuin teinit”, arvostelevat hienot herrat puvuntakit päällä. En välitä, sillä oikeastaan ei kiinnosta. En ole ujo, kuten suurin osa Suomineitoa asuttavista junteista. Lasiset laulupullot ovat täällä suosittuja. Alkoholismi on sairaus, ei luonteenpiirre tai harrastus. Kyllä riittää sosionomeille töitä.

Duudsonit, joulupukki, Koskenkorva, Nokia ja sauna. Jääkarhut, mökötys, järvet, Angry Birds,  ja ilmaveivi. Kerran keväässä koko Suomi sekoaa. Leijonien käsittelyssä kaatuvat Saksa, Kanada ja Tsekki. Pataan tulee jommaltakummalta naapurivaltiolta, yleensä itäpuolelta. Minulle punakonetta vastaan käyty talvisota ei ole vain typerä koealue peruskoulun historiankirjasta, vaan kiinnostava ylpeydenaihe. Mottitaktiikka ja talvisodan henki, valkoinen kuolema ja korkea kynnys kestää kylmää. ”Turhaan me talvisota voitettiin”, totesi joku yläasteella. ”Ois siistiä puhua Venäjää”. Ärsytti, raivostutti ja keitti yli. Suomen lipun kuuluu olla sinivalkoinen ristikuvio, ei punaisella pilattu viivasto.

Suomalaisuus on juurtunut sisälleni yhtä tiukasti kuin rasva verisuonteni seinämiin. Olen keskivartalolihava, diabetes uhkaa ja talvella olen masentunut. Kylmyys ahdistaa, mutta pulkkamäessä on kivaa. Kun huhtikuun loppupuolella kuljen kaupungilla ballerinoissa, ei kadulla vastaan tuleva espanjalainen vaihto-oppilas osaa päättää, tuijottaisiko jalkojani vai omia talvisaappaitaan. Kevätaurinko polttaa naaman enkä välty pisamiltakaan.

Itsenäisyyspäivänä kävin sytyttämässä kynttilän veteraanien hautausmaalle. Seurakunnan juhlassa pidin juhlapuheen, mutta ääni murtui. Itketti. Sydämeen koski, kun katse pyyhkäisi peräseinän kivitauluihin hakattuja nimiä. Niin monta tuntematonta, mutta silti niin tärkeää ihmistä. Vilkaisin ikkunasta ulos. Valkoiset lumihiutaleet leijailivat alas vasten sinertävää taivasta. Sinistä ja valkoista. Olo oli edelleen haikea, mutta jatkoin silti. ”Arvon veteraanit ja muu juhlaväki. Suunnattomalla ylpeydellä voin todeta olevani suomalainen”.

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 

Saatiin yhdellä opintojaksolla tehtäväksi kirjoittaa sivu aiheesta "Mitä suomalaisuus minulle merkitsee?". Oon melko varma, että opettaja ei tota hyväksy, mutta sittenpähän kirjoitetaan uus ja tylsä teksti. En kyllä tajua, miksei toi kelpais, koska mielestäni erittelen tossa suomalaisuuden syvimmät salat ja että koko Suomihössötys on ihan saatanan tärkeää mulle ♥ Ei voi yrityksen puutteesta ainakaan kukaan moittia. Tulipas hyvä fiilis, ku sain pitkästä aikaa kirjotettua jotain. En puhu nyt tän blogin päivittämisestä, vaan jonkun oman, henkilökohtaisen tekstin kirjoittamisesta. Ei tosta ihan sellanen tullu ku mitä mietin ja suunnittelin, mutta tarpeeks hyvä. Se on jo jotain. Ehkä tää pari vuotta kestänyt blokki tästä vielä avautuu. Toivoa saa aina :)

Mulla on niin paljon asiaa ja kerrottavaa tänne, etten kestä. Pitäis vaan jaksaa saada kännykästä kuvat koneelle ja tänne... Lisäks oon jo pian pari viikkoa odotellut reiviKaatojen kuvia Facebookkiin. Siinä oli niin mahtavat keimit, ettei toisia kyllä oo ollu. Toivottavasti saan tänne paljonpaljon materiaalia.

Nyt aattelin tapittaa yhden jakson Sinkkulaivaa tai Ensisilmäyksellä. Sit voisinkin nukkua, ja huomisen aattelin pyhittää mummulassa vierailulle sekä rästissä olevien koulujuttujen pakertamiselle. Tota jälkimmäistä hieman epäilen, mutta yritys on ainakin kova!

PS. Tuli mieleeni, että te blogin omistavat ystäväiseni, stalkkaajani sun muut öttimöttiäiset, jotka tätä lukemaan olette eksyneet. Kirjoittajaa tekin ihmeessä teidän suhtautumista Suomeen ja suomalaisuuteen ja linkatkaa niitä vaikka mulle, sillä haluan kovin tietää, mitä te ajattelette tästä ihanasta kotimaastamme ja meidän hullujen juoppojen tavoista! :D

#18

Ei muuta tällä erää. Klikatkaa pliis ittenne koko näytön tilaan että saatte tosta jotain selvää.

#17 - dricka, dricker, drack, druckit

Apuva. Nyt on risteilyt risteilty! Niinku matkassa itsessään ei olis ollu tarpeeks, eksyin vielä lauantaina Tikiin ja tota niin joo. Ei näkyny liskojen yötä, mutta perjantai-iltana toinen meidän kissoista maiskutteli jossain sängyn lähellä ja olin ihan varma, että se on nyrkin kokonen hämähäkki, joka kiipee mun selkää ja maiskuttelee eikä lähe pois. No, heitin kissan makkarista pois ja kyllä se maiskutus sit loppu ja uni tuli. Hyi elämä. Viikonlopun jälkeen oon ehtinyt oleen viihteellä jo eilen eli keskiviikkona, mut kerron siitä lisää joskus toiste. Tällä viikolla oon ollu neljänä päivänä baarissa, pelottavaa. Keskiviikko oli kyllä ainoa päivä, jolloin alkoholiin koskin... No, kerron lisää kyllä kun jaksan! 8)

Meidän laivareissu meni kyllä ihan täydellisesti putkeen! Kukaan ei (kai) hukannut mitään, kukaan ei suuttunut kellekään (ainakaan meidän porukan sisällä :D) ja kellekään ei sattunut mitään (ellei oteta huomioon mun jalkaa). Alkuilta sujui melko laimeasti, sillä vedettiin pienet ruokaöverit, jotka alko snadisti väsyttelemään yhtä sun toista. Ite en alentunut nukkumaan vaan join kiltisti taxfreeostoksiani, koska eihän laivalla nyt voi nukkua. Tyhmä minä. Viimeisenkin laivailufiiliksen herätteli Balticilla esiintynyt Joku paikallinen bändi, jonka koko kolmetuntinen keikka jorattiin ku viimestä päivää. Mahtavia biisejä ihan loistavalla toteutuksella unohtamatta tietenkään hyvännäköisiä bändin jäseniä... Mitä muuta voi ihminen yhtyeeltä toivoa?

Ois niin paljon kerrottavaa, mutta kaikki parhaimmat jutut menee inside-läpän ja tilannekomiikan puolelle, joten tuntuis tyhmältä avata niitä tänne. Pidättekö hauskana esimerkiksi sitä, että yksi ihana neitokainen harhaili laivan kannella kuudelta aamulla kahden tyhjän laukun kanssa? Joo, sitä mäkin :D Oon meistä muuten aika ylpeä! Semisti pelotti jaksetaanko valvoa kuuteen asti, jotta päästään aamupalalle, mutta ei siinä ollu kyllä minkäänlaista ongelmaa. Yökerhoilun jälkeen osallistuttiin jäätäviin jatkoihin, jotka sattu olemaan sellaset kaks metriä meidän hytin ovelta poispäin. Aamupalalta meinattiin lentää pihalle, kiitos v-sanan viljelyn ja känniväsähtämisen aiheuttamien naurupuuskien. Kiltisti yksi raflan työntekijöistä pyysi meitä olemaan hiljaa ja välttämään v-sanan käyttöä... Hetken ajan jaksettiin olla hiljaa, mutta sitten mä keksin laukaista ilmoille ekan v-alkuisen sanan, joka mieleen tuli. Velho. Tästä seurasi omenamehujen purskauttaminen lautaselle, jäätävää huutonaurua ja melko pikainen poistuminen hyttiin. Kerroin nyt kuitenki tollasen jutun, mutta ette kyllä varmaan ajattele että ahahaha olipa hauskaa. Meillä kuitenkin oli, ja vatsalihakset huutaa vieläkin hoosiannaa!

Voisin lausua pari positiivista sanaa Baltic Princessin hyttijärjestelmälle. Halvimmat (eli paskimmat) hytit sijaitsee 8. ja 9. kansilla laivan perässä, koska kyseiset kannet sattuu olemaan yökerhojen välissä eli nukkuminen voi herkkäuniselle olla yöllä aika vaikeaa. Oli niin outoa suunnata hyttiin ilman kaksiakymmeniä portaita, jotka johtaa autokannen alle sikaosastolle. Meidän hytti sattui myös olemaan käytävän ensimmäinen hytti, joten sinne ei ollu kauhean vaikea suunnistaa. Jatkoilta oli myös aikamoisen lyhyt matka hakemaan lisää nesteytystä ja poikkeamaan vessassa. Kauhean hyvä tuuri meillä ♥

Mursut.

Aattelin kerranki ottaa kuvan siitä, mitä mulla on päällä, eli olkaapa hyvät. Ylisuuri paita ja farkut ja lempparituubikaulaliina ja ihan liian ohut takki helmikuulle. Nii joo ja kivat kengät. Ja kaks kassia. Kaks kassia..... TELLU! :D 

Minun aamupala. Söin noista tosin vaan yhden sämpylänpuolikkaan, pari nakkia, muutaman minimuffinin ja kiisselin. Piti vaan kauheesti hamstrata ja maistella. Laura ja Jenna ei oikeen tykännyt siitä, kuinka ryystin tota kiisseliä lusikasta. Siitä viisastuneena otin koko kulhon kauniiseen käteeni ja ryystin siitä päin... Oon vissiin ollu näky.

Uuden ystävämme aamupala. Saanko esitellä kerrosvoileivän, jonka pohjana on suklaapiirakka? Päälle on ladottu karjalanpiirakkaa, paprikaa, raejuustoa, kinkkua ja ties mitä. Kattokaa ite. Mitä muuten tykkäätte ideasta lykätä Weetos-murot ja muffinsssssit samalle lautaselle suolasten juttujen kanssa? Niinpä.

"Hei leikitään Titanicia!"

Tää onkin lauantaiaamuyöltä Shelliltä. En kuulemma saanu syödä sipulirenkaita, koska silloin alkaa röyhtäyttämään. Tungin ne sit T'n hodariin, ja hyvää vissiin oli :D

Joo. Ei kai muuta.

#16 - sinkkuristeily

Mää näin tänään Elinaa hyvin pitkästä aikaa. Viimeks ollaan nähty, kun se tapaninpäivän aamuna tuli pelastamaan mut pinteestä eli haki mut jumalan selän takaa. Eikä tosiaan ollu ees eka kerta. Elina on ihana, ja sen krapulaisten pelastuspartio on myös kiva.

Juteltiin paljon kaikesta. Jossiteltiin, puhuttiin häistä, pohdittiin miehiä ja mietittiin meitä itsejämme (vihaan edellämainittua sanaa). Puhuin sille asiasta, joka tapahtui reilu viikko sitten. Harmittelin, etten vastannut erääseen asiaan toisin, mutta lisäsin heti perään, että oon vaan vissiin liian kiltti tietyissä asioissa. En muista tarkalleen, miten tää meni, mutta pointti on se, että Elina oli kauheen hämmentynyt. Niin olin kyllä mäkin, sillä en kyllä ihan ensimmäisenä kuvailis itteeni kiltiksi ainakaan tähän tilanteeseen liittyen :D Haluaisin niin valaista tätä asiaa, että voisitte nauraa, mutta en ota riskiä että ihmiset X, Y ja Z lukee tän ja vetää omat "oikeat" johtopäätöksensä asiasta, jolloin henkilö Z vetää herneen nenään ja henkilö W suuttuu mulle. Kauheen hankalaa on.

Elinan näkemisen jälkeen kävin mummulassa ja sain paljon astioita, jotka otettiin tossa hiljattain talteen mummun äidin asunnosta. Isomummu muutti palvelutaloon, joten se ei enää mm. Iittalan Kartio-laseja eikä kivoja syviä lautasia tai kivoja kippoja tarvitse. Mulla ei oo ollu ku yks syvä lautanen kämpillä, joten hienoo saada niitä lisää. Pappa kävi vähän tankkaamassa mun Golfia ja nyt kelpaa taas ajella hetken <3 Täysi bensatankki on sellanen asia, jota porukoiden autoilla ajelevat ei välttämättä koskaan ymmärrä samoin kuin me tyhmät töhöt, jotka ajellaan omilla autoilla ja käytetään viimeisetkin roposemme bensaan tai dieseliin. Se tunne on niin mahtava, kun bensamittari näyttää täyttä. Tietää, ettei hetkeen tarvi syöttää kakskymppistä vaan nähdäkseen, kuinka sillä saadut bensalitrattipat haihtuu ku pieru Saharaan heti parin kilometrin jälkeen.

Koska oon jo muutaman päivän himoinnut uutta ripsaria, päätin mä kaapata Elinan uudestaan mun mukaan ja lähdettiin käymään Kankaanpään Cittarissa. Mun kesällä ostettu Rimmelin jokuihanhitontuuheuttava ripsari on vedelly jo hetken viimesiään, eikä kasiaa varsinaisesti parantanu se, että jätin sen vahingos auki eilisen ajaks. Hups. No, nyt on uus ripsari, metallinhohtoista violettia kynsilakkaa ja meikinpohjustusvoide. Ripsari ja kynsilakka oli molemmat alelaarista, hurraa. Citymarketissa vierailun jälkeen ringitimme hetken Kankaanpäässä ja voi pojat, mulle jäi traumat. Jopa Parkanossa on mielenkiintoisempi rinki ja enemmän elämää ku tuolla! Parkanossa vallitsevasta sivistyksestä kertoo jotain se, että tyttöjen kanssa tanssittiin tunti Halpa-Hallin pihassa. Kyllä, luit oikein. Elinan kanssa mentiin moikkaamaan Jennaa ja Tellua, ja jotenkin vaan ajauduttiin tanssimaan. Ensin mä heitin kehiin todella katu-uskottavaa opintotukiräppiä, jonka jälkeen puhe kääntyi harlem shakeen ja sitten meno riistäytyikin käsistä. Tunti siinä ihan tien vieressä seistiin ja heiluttiin ku heinäseipäät! Kauheen kivaa, että on tollasia kavereita, jotka on ihan yhtä lapsellisia pipipäitä ku mitä mä oon. Tykkään teistä naiset hirrrrmuisesti ♥

Äsken katoin Sinkkulaiva-ohjelman ja kuolin nauruun. Kun meillä oli opiskelijaristeily eli Triangeli, oli samalla laivalla samana päivänä Suomi24'n järjestämä Sinkkuristeily. Tämän tapahtuman ansiosta laivan käytävillä törmäili välillä televisiokameroihin ja toinen toistaan lavastetummilta näyttäviin tilanteisiin, kuten aamiaisen hakuun. "Joo voisit ottaa tota ruokaa tosta ja koita näyttää siltä, että sulla on nälkä" - ahaa? Innolla odotan sitä kohtaa, kun vähän vanhemmalta näyttävää naista tultiin haastattelemaan laivan kannelle juuri, kun oltiin muutaman insinööripojan kanssa ulkoilmassa pölhöilemässä. Mua vähän kiinnostaa, onko ne pystyny säilyttämään mitään materiaalia kyseisestä tilanteesta, sillä me pidettiin vissiin vähän liikaa mötäkkää ja meteliä. Kyseisen naisihmisen vieno pyyntö "voisitteko olla hiljempaa, mua kuvataan yhteen telkkariohjelmaan" ei varsinaisesti meitä hyssytellyt. Ellen ihan väärin muista..... No joo, enivei. Muistaakseni en yhdessäkään kohdassa kameran eteen eksynyt tai sellaisen ohi kävellyt. Toivottavasti.

Ylihuomenna ollaan tähän aikaan jo risteilemässä, jee! Mä tykkään laskea päiviä eri tapahtumiin ja tilanteisiin, ja tästä sain kuulla kuittailua lukion kakkosvuodesta ihan loppuun asti. Kakkosristeily oli tosi kovaa vauhtia tulossa, ja mä sitten viisaasti laskin aina matikantunneilla ääneen päiviä. "Vittu viikko!!11!1"-huudot kaikuu vieläkin aina silloin tällöin mun päässä, kiitos vain luokallani olleelle herra E'lle. :D

En taas sitte osaa sanoo, että mikä tänki setin pointti sitte oli.

#15 - perkele

Mun on nyt ihan pakko tehdä tämmönen pika-avautuminen sillä välin kun ootan, että naamarasva imeytyy ja tukka kuivuu. Oon asunu jo vuoden yksin, enkä siltikään omista vielä hiustenkuivainta... Hmm, lisätäänpäs pitää ehdottomasti ostaa-listalle, joka ei ennestään vie ookaan yhtään pitkä. Ehei.

Olin äsken suihkussa. Siellä heitin päähäni jonkun colorgloss-touhun, eli sävyttävän hoitoaineen. Mulla ei vieläkään oo tukassa tarpeeks punapigmenttiä sen blondin kuontalon jäljiltä, eli tää haalistuu tosi nopeesti. Onneks on kuitenkin toi hoitoaine. Sen antama väri näyttää mun silmään kauheen kivalta! Siinä on ihan hitusen verran jotain aniliiniin vivahtavaa, mutta se on kuitenki punanen. Hirveen kivan näkönen. No, äsken olin pesemässä sitä tosiaan pois ja onnistuin saamaan huuhteluvettä silmääni. En tie taas mitä rupesin säätään, mutta sen jälkeen ku näkökyky palautu, oli mun korvassa noin kolmetoista litraa vettä. Mä voisin elää tämän asian kanssa muuten, mutta tänään meen kuuntelemaan Rytmikorjaamolle Stam1naa (joka tunnetusti soittaa melko korkealla voluumilla), ja mua vähän pelottaa mitä tää korva siitä tykkää. Oon yrittäny hyppiä pää kenos, saada paineen avulla veden ulos ja hakannu päätä tosi idioottimaisen näkösesti tyynyyn. Ei oo mikään auttanu, eli ehkä vaan kallistun kokovartalopuudutuksen puoleen :D Fiksua.

Illalla meen tosiaan kattomaan Stam1naa pitkästä aikaa (ellen nyt saa jostain tietää että mun tärykalvo voi puhjeta), ja sen jälkeen pitäis kehitellä jotain. Kiehtois kyllä Komia ja sen uudet hinnat, joten pitää yrittää houkutella keikkaseuralaiset sinne.

Tähän biisiin ja näihin tunnelmiin. Kivaa lauantaita ja hiihtolomaa, jos sellasia teiltä löytyy!

# 14

Mä en kestä!

Eilisen ja tän päivän aikana on tullut niin paljon uutta tietoa kaikista tapahtumista ja varsinkin bileistä, joita on luvassa maalis- ja huhtikuun aikana. Varsinkin eräitä vielä ideariihessä majailevia yhteistyöpippaloita odotan kovasti, toivottavasti saatais hyvä porukka bileitä järkkään ja vielä paremmat juhlat aikaiseksi! Jee!

Muistan, kun reilu vuosi sitten oltiin just aloittamassa ammattikorkeakoulua ja meille tuli juttelemaan ihmisiä ties mistä eri organisaatioista. Meille näytettiin tää video, ja olin heti ihan liekeissä. Halusin heti mukaan tollaseen porukkaan, joka järkkää yksiä Pohjanmaan parhaista opiskelijabileistä. Vähän yli puoli vuotta mä kärvistelin ja mietin, miten hemmetis just mäkin pääsen tekemään noita hommia. Syksyllä tuli Sossu Ry(ssä)n hallitushaku, ja kappas vaan: meitsistä tuli toinen kulttuurivastaavista. Tää tarkoitti sitä, että Kaadot Crew'n oli pakko ottaa mut mukaan ja tässä sitä ollaan. Vaikka oon ollut kunnolla toiminnassa mukana vasta lokakuusta asti, ollaan ehditty järkätä jo kolmet eri Kaadot ja kaikki on onnistuneet melko loistavasti. Paljon ollaan otettu yhteen kuka kenenkin kanssa kaikenlaisista asioista, mutta triplasti enemmän ollaan naurettu niin, että henki on meinannut loppua. En tiedä, miks mä tästä lätisen, mutta haluan sanoa kaikille tätä lukeville yhen asian. Jos on pienikin mahdollisuus päästä osalliseksi oman alan hallitusta tai jotain bilevastaavaporukkaa, niin lähtekää ehdottomasti mukaan! Aikaahan toi välillä vie, ei sitä voi kiistää, mutta mä ainakin mieluummin järkkään bileitä ja vietän aikaani mahtavien ihmisten kanssa kuin istun kotona sohvalla kattomassa telkkaria tai tekemässä mitään muutakaan.

Tänään sain aikaseks järkätä koulujuttuja. Mulla on ollut pari hommaa rästissä, mutta tänään sain sovittua niille palautusajankohdat ja on sellanen fiilis, että ehkä täältä suosta vielä noustaan. Tossa tammikuussa oli ihan jäätävä ahdistus koko koulusta, ettei mitään rajaa. Kouluhan on melkein aina sellasta, ettei paljoo kiinnostele. Kun kuitenkin päädytään siihen pisteeseen, että oikeesti ahdistaa mennä sinne, on jotain vialla. Tää ahdistus on jo suurimmilta osin ohi, mutta ei mua vieläkään oikeestaan huvita. En kuitenkaan anna Kelalle sitä tyydytystä, että lopetan tai jätän tehtävät tekemättä, jolloin saan maksaa tukia takas. Ehei. Kesään asti aion kitkutella, ja sit mietin, että mitä sitä tekis. Kyllä mä Seinäjoella haluan olla, ehkä. Ja opiskella, sen tiedän. Mutta mitä. Raaaaah. Äsken ajeltiin Tintan kanssa tuolla kermaperseiden alueella, ja heitin puoliläpällä ilmoille ajatuksen siitä, että hakisin insinööriks. Oon miettinyt sitä ennenkin, mutta ei oo ehkä mun juttu jo pelkästään matikkapään takia. Älkää nyt käsittäkö tätä väärin! Mä osaan kyllä laskea. Tiedän kertotaulut, osaan laskea päässäni valuuttaa X valuuttaan Y ja muut tämmöset arkipäivän laskutoimitukset onnistuu kans. Myös jotkut sanalliset tehtävät menee, ja lukiossa oli jopa vaihe, kun rakastin yhtälöiden ratkomista ja sitä tunnetta, minkä sai, kun sai selvitettyä hirviöltä näyttäneen laskun. Noi insinöörien matikkatehävät on kuulemma vaan sellasia, että tuskanhiki puskee otsalle, vaikkei niitä tarvitse edes tehdä. Joten insinööri ei käy.

Tradenomi... Hmm. Niillä on täällä rumat haalarit :D Tai ei ne rumat oo, viininpunainen ei vaan oo mun juttu. Liian pliisu. Tää nyt oli tosi pinnallinen syy, mutta en oikeen keksi mitään muutakaan. Tradenomeilla on kans miljoonasti eri tehtäviä, joita voi valmistuttuaan tehdä (niinku meilläkin), mutta sellaset asiat kuin "talous" ja "laskenta" ja "yritys" saa aikaan yrjöämisrefleksin. Pitää silti sanoa kaikille mun rakkaille tradenomiystävilleni: teissä ei oo vikaa. Ootte tradenomien kermaa, jos näin voi sanoo. Olipas maailmankaikkeuden turhin kappale tässä blogissa ikinä. En kuitenkaan kumita. En varmaan.

Loppuja mä en rupee ees eritteleen. Ei täällä Seinäjoella oikein muuta oo kuin sossukoulu just mua varten. Pitää ajatella niin, että ei tätä oo keväällä ku kaks vuotta jäljellä, ja siitäkin suurin osa on harjoittelua ja opparin kirjoittamista. Ai niin, oppari. Voi perkele. Lisäks on sellanen ihanuus tulossa kuin sektorivalinnat. Pitäs olla selvillä, mikä asiakasryhmä kiinnostaa eniten ja ruveta sen mukaan haaliin opintoja. Mistä mää ny sen tiätäsin? Ihan liikaa valintoja. Toisaalta sektorivalintojen jälkeen pääsee tutustumaan ihan uusiin ihmisiin ja voi olla, että jo sitäkin kautta tää ahdistus laantuu. Jos vielä sattuu arpapelillä osumaan siihen sektoriin, joka tuolla jossain sisällä oikeesti kiinnostaa, muuttuu opiskelukin vähän mielenkiintoisemmaksi. Toivottavasti.

Mutta joo, vaihteeks taas iloisempiin asioihin! Varasin aamulla laivareissun mulle, Jennalle, Tellulle ja Lauralle. Ensi torstaina otamme hatkat Parkano/Kihniö-akselilta ja suuntaamme kohti Turun satamaa, missä hyppäämme 23 tunnin ajaksi Baltic Princessin kyytiin. Ei olla abiristeilyn jälkeen oltu Parkanoa pidemmällä tällä porukalla, joten on jo aikakin lähteä johonkin vähän kauemmas törttöilemään. Toivotaan, ettei kauheesti olis merenkäyntiä, koska ilmeisesti kärsin nykyään merisairaudesta :( Eikä oo tällä kertaa mistään krapulasta kyse. Valitettavasti. Ensimmäisen kerran muistan kärsineeni kyseisestä vaivasta syksyllä 2010. Oltiin laivalla melko ison porukan kanssa kattomassa Uniklubia, jee. Dagen efterinä istuin äitin ja silloisen poikakaverin kanssa laivan käytävällä ja mä kärsin. Ai jehna, mä kärsin niin paljon, että mä en kyllä oikeestaan istunu vaan makasin lattialla ja tein kuolemaa. Jossain vaiheessa meitä hauskuuttamaan ilmestyi joku tuurijuopolta näyttävä kaveri, jolla oli rahapussi hukassa ja maailman rumimmat lenkkarit. Tai jotain. En tiedä, miks me siellä käytävällä istuttiin ja miten se juttu siitä jatku, mutta sen muistan, että olo oli kauhee. Siitä lähtien oon abiristeilyä lukuunottamatta joka risteilyllä voinu pahoin ainaki sellasen vartin ajan. Ja haluan toistaa: ei ole johtunut krapulasta. Tai humalasta. Oikeesti :(

Nyt mä taidan sujahtaa peiton alle, hakee pakastimesta siellä hetken olleen Vauhtihirmun mehujuoman (yks ainoista harvoista Rainbow'n tuotteista, joista tykkään) ja laittaa Netflixistä HIMYMit pyöriin. Oon ihan vähän vaan nauranu tolle enkunkieliselle lyhenteelle, sillä ei mikään vaan voi kuulostaa typerämmältä :D Parempi se on kuitenki ku Ensisilmäyksellä, joten olkoon. 

Tää kuva pääsi meitsin profiilin kansikuvaksi Facebookissa. I feel you, Barney ♥

#13 - vaikket huomaa tanssin kanssas nytkin

Tästä tulee nyt sellanen sekametelipostaus, jollasta ei oo ennen nähty. Oli ihan pakko varoittaa.

Sunnuntai, eilinen ja tää päivä on menny ihan päin persereikää. Sunnuntai oli iltaan asti ihan jees, mutta sit lähettiin käyttämään pikkuveljee Tampereella Acutassa hammaslääkäripäivystyksessä. Oli ihan kauheeta nähdä toinen, kun selvästi sattu ihan pirusti mutta niin se vaan yritti olla rohkee. ♥ Eilen se oltiin laitettu takas Taysiin, ja siellä otettu lastenosastolle. Tänään sille oltiin tehty joku operaatio ja se joutu vielä ainakin täks illaks jäämään sinne. Mulla oli kans pienempänä ihan törkeitä hammaskipuja, joten jo ihan senkin puolesta tiedän, miltä Mikosta tuntuu. Nyt toivottavasti särky on kokonaan poissa ja peukut pystyyn, että se pääsee huomenna kotiin pelaamaan Xboxilla Minecraftia. :)

Mikon hammassäryn lisäks mua on ärsyttänyt suuresti joku ihmeen vatsapöpö, joka valvotti mua viime yönä yhteensä vissiin kolmen tunnin verran. Mahaan sattu ihan jäätävästi ja yrjötti ja vaikka mitä. Tän takia olin aamulla ku perseeseen ammuttu karhu, ja pipariks menneiden yöunien takia oonkin torkkunut melkein koko päivän. Hienosti varmaan saan unta ens yönä... Eilenillalla mulle ilmaantu myös jäätävä kurkkukipu, joka taas päivällä oli parempi mutta joka nyt taas tuntuu voimistuvan. Voi elämän kevät ja sen karut kävyt, mä oon kans aina kipee. Tai joku kohta on kipee. Tai meinaa tulla kipeeks.

Mä rusautin viikko sitten mun selän tosi pahasti ja söin pari päivää buranaa niinku leipää. Loppuviikosta se helpotti, mutta lauantaiyönä taas alko kiukutteleen ja vieläkin pitkän istumisen jälkeen tuntuu säteilevää kipua. Luulen, että mun, Jennan ja Lauran hienot tanssimuuvit suomiräpin tahdissa ei mitenkään edesauttaneet tätä paranemista. Sain maksettua YTHS-maksun just sopivasti viime viikolla, eli taidanpas hilpasta vielä tällä viikolla fysioterapeutille. Vaikkei se mitään konkreettista tekiskään, voi se neuvoa mulle kaikkia kivoja venyttelyliikkeitä, etten taas onnistuis rusauttamaan tätä paskaks.

Tänään aamulla sain kuulla jotain, mikä loi tästä mun ultimate-ärsytyksestä vielä viis kertaa suuremman. En vaan tajua joitain ihmisiä, joilla ei ilmeisesti liiku päässä ku kaks aivosolua. Sit ku ne kaks raukkaa siellä tyhjissä aivoissa törmää, on tuloksena täysin idioottimaista toimintaa maailman parhaita ihmisiä kohtaan. Anteeks Eve että haukun tätä ihmistä, mutta minuu oikeesti ärsyttää. RAAAAH Oon viime aikoina kiinnittänyt melko paljon huomiota seurusteleviin pareihin, ja mun täytyy kyllä myöntää, että onneks en seurustele :D Syksyllä sen näin, etten enää osaa kyseistä toimintaa harrastaa, mutta eipä onneks tarviikaan. Tosi moni mun kavereista on pienen ajan sisällä riidellyt kumppaninsa kanssa, kiukutellut säädölle, kyseenalaistanut koko seurusteluaan ja jopa eronnut. Oon jotenkin kauheen onnellinen, ettei mulla oo tällä hetkellä yhtään mitään yhtään kenenkään kanssa. Saan rauhassa jutella baarissa kelle haluan, kuskailla vaikka ketä vaikka minne ja kuluttaa mun aikaa just silleen, miten mä haluan. Muistan vieläkin sen, kuinka joskus oli niin kiinni ja koukussa toiseen, että erillään vietetty aika rupes ahdistaan jos näkemisestä sattui kulumaan yli päivä. Ei tule tapahtumaan toiste........

Eilisessä oli kuitenkin maanantaileimasta huolimatta jotain hyvääkin. Kävin ajelemassa Parkanossa, ja lyhyen yhteen liikkeeseen suunnatun visiitin jälkeen voin taas sanoa, että mulla on töitä. Kauheen vapauttava fiilis! On vaan niin outoo maata kaikki viikonloput tekemättä mitään, kun on tottunut siihen, että lauantait ja sunnuntait ainakin on työpäiviä. Tai no, ketä mä yritän huijata... Onhan Tikissä kiva käydä, kun ei tarvi miettiä sunnuntaina kymmeneltä alkavaa työvuoroa :D Raha on kuitenkin rahaa ja se on erittäin tervetullutta. Lisäks oon suunnitellu, että kesäks otan kämpän joko täältä Kihniöstä tai Parkanosta. Kihniössä kämpät ei ainakaan paljoo maksa, joten miksipä ei. Porukoilla en enää halua asumalla asua, sillä oon kasvanut täältä pois. Mulla ei oo täällä omaa huonetta, joten kassielämä on ollut ystäväni. Kyllä se viikonloppuisin menee, mutta nyt kun kesäks tuun tänne taas, otan suosiolla sen oman paikan ja tuun vaan tänne välillä käymään. Ja syömään. ♥

Ootan viikonloppua kauheen kovasti. Lauantaina pitäis mennä Tintan kanssa Stam1noimaan Rytmikorjaamolle ja sen jälkeen sitten Karmaan tai johonkin. Mun pitää ilmeisesti myös kidnapata Eve mukaan ;) Jos sua ei rakas Stam1na kiinnostele, niin raahaan sut vaikka väkisin Karmaan. Tai Komiaan! Päivällä mun silmien eteen levähti Facebookissa pätkä Komian uudestuneesta hinnastosta...

kuva: Komia Yökerhon FB

Että sellasta. Karma on muuten ihan loistava paikka, mutta ne hinnat pikkusen nyppii. Komiassa taas ei niinä kertoina kun siellä oon vieraillut oo ollut juurikaan muita kuin just täyttäneitä makkarankuoriin pukeutuneita teinejä (mulla on oikeus sanoo näin koska oon kuitenkin jo vanha ja rupsahtanu, yhyy), mutta toivotaan että halvat hinnat vetäis sinne myös fiksua porukkaa!

keskeltä tungosta, pakoon taas painetta ulkosta

vaikkei muille silt kuulosta, sä vastaisit "kaikki on kunnossa"

et kuule, et nää, mitä ympäreil on meneillään

mut tiiät sentään ei fiilist missään enempää

Tää biisi kertoo mulle niistä hetkistä, joista tekis mieli kirjottaa, muttei vaan voi tai pysty. Kuulin ton ensimmäistä kertaa kunnolla yhtenä heinäkuisena aamuna, jolloin heräsin ihan väärästä paikasta. Ajelin Golfilla kotiin, kun tää biisi tuli radiosta. Oli hiljainen sunnuntaiaamu, ja liikennettä ei juurikaan tullu vastaan koko matkalla Parkanosta Kihniöön. Yöllä oli ihan jäätävä ukkosmyrsky ja rankkasade, ja voi vattu miltä luonto tuoksu aamulla ♥ Muistan kuinka kuuntelin noita sanoja, haistelin ikkunasta tulvivaa kesäilmaa ja pysähdyin bussipysäkille polttaan röökin. Ikinä ei oo Fowrard tuntunu yhtä hyvältä.

Viimeseks taas yks hörhökuva, joka äkkiä katottuna näyttää vaan sellaselta tungenpatännyttähänkutääonniintaiteellinen-otokselta. Toi kuva pomppas kuitenkin mun silmiin sunnuntaina, ja oli ihan pakko tallentaa. Tossa tiivistyy kaikki se, minkä lauantaiyönä tajusin. Mun on ihan turha raivota itelleni kaikesta siitä, mitä joskus oon sanonut ja ruoskia itteeni kaikesta paskasta, jota oon suustani päästänyt. Mulle tuli tästä vähän samantapainen ajatus kuin siitä, että kukaan ei pysty arvostamaan tai rakastamaan sua, ellet ite ensin hyväksy ittees. Ei oo ihmistä, joka vois antaa mulle anteeks sen kaiken, miten oon käyttäytyny, ellen ite tee synninpäästöö itelleni. Mulle tuli ihan vedet silmiin, kun joskus kolmen aikaan tajusin, miten tää juttu menee. Ymmärsin, että itteeni mä oon vihannu joskus niin paljon, ettei veri meinannu kiertää. Kun tää oivallus valtas mun mielen, oli helpotus tosiaan niin suuri, ettei itku ollu kaukana.

Olipas niin epäselvästi sanottu että en kyllä varmaan itekään enää huomenna tiedä, mitä oon tarkottanut. Jotain tärkeetä tää oivallus ilmiselvästi oli, sillä viikonlopun jälkeen ei oo ollu sellasta riippakiveä jalassa. Mä luulin jo, että se on siinä jäädäkseen ja pysyvästi, vaikka oonkin riidat monien ihmisten ja kavereiden kanssa kuitenkin sopinu. Se, kenen kans en kuitenkaan ollut tehnyt tilejä selväksi, olin minä ihan itse.

###

En muista, koska viimeks olis ollu noin hauskaa Parkanon tropiikissa. Oli ihan valtavan hyvä fiilis koko ajan! Resepti tais olla sopivasti juomia, loistavaa seuraa ja hyvää musiikkia. Ei vaan o parempaa ku reivailla meneen suomiräppiä ihanien typyjen kans!

Mä en jotenkin vieläkään oo saanu aikaseks mennä nukkuun. Syynä on varmaan se, että oon tosiaan yksin täällä metän keskellä, joten kaikki rasahdukset ja kahahdukset sekä  hurinat ja surinat analysoi jotenkin kauheen tarkkaan.

Meinasin äsken saada sydärin kun telkkari alko kauheella volalla huutaa jonkun chatin jälkeen. Ehkä toi oli merkkinä siitä, että lätinät seis ja pää tyynyyn niinku olis jo. Joskus haluan kyllä jutskailla telkkariohjelmista (tai niiden puutteesta) yöaikaan, mutta en nyt. Jos mä vaan sammutan valot ja laitan telkun kii, nii ehkä unikin jossain vaiheessa tulee.

#11 - ?

Hmmhmhmhmhmhm.

Ihan vahingos tuli melkein viikon tauko näihin teksteihin, ounou. On pitäny kirjottaa viime keskiviikosta ja vaikka mistä muusta, mutta olisin halunnu lisätä aiheeseen liittyviä kuvia puhelimesta. Täällä Seinäjoella mulla on vaan sellanen piuha, joka kyllä lataa puhelimen mutta kone ei kuitenkaan tunnista kännykkää. Oooookei, selvä :D Nyt kans huomasin, että tää mun koneen piuha on menny rikki. Unohdin joskus viime syksynä Kihniöön oikeen johdon, ja ostin Gigantista jonkun Haman paskajohdon. Nyt tää on jotenki... rikki? Läppäris oli kiinni joku metallipötikkä, joka on irronnu tosta ite latauspäästä. Spooky. Pitää käydä huomenna neuvottelemas takuujutuista, sillä en kyllä oo viikkoo ilman konetta tai vaihtoehtoisesti en kyllä maksa viittäkymppiä uudesta piuhasta, jota en periaattees tarvi. Huooooooh.

Keskiviikkona tosiaan olin päivällä Pulkkaracessa kannustamassa Aikuiset naiset voittoon. Illalla sitten kyseinen joukkue tuli mun luokse alottelemaan, ja liittyi joukkoon myös muutama muu herrojen luokkatoveri. Kauheen oli hauskaa, humala oli hirveen hyvä ja musiikki ihan korviahivelevän hyvää. Aloitettiin siemailu viiden ja kuuden välillä, ja tän takia lähdinkin baarista jo joskus yhden jälkeen. Se oli ihan hyvä valinta!

Osaan muokata, ei vaan kiinnostanu. Kuvan kopiraitit menee jollekin kivalle kuvaajalle, jonka nimeä en nyt löydä mistään :0

Oon niin onnellinen, että oon löytäny täältä Seinäjoelta kauheen liudan uusia kavereita. Niinku kuvasta näkyy, on frendeinä muitakin ku sossuja :D Mustiin pukeutunut sinikielinen Saara edustaa kulttuurituottajia ja violeteissa viipottava Ville on insinöörejä. Kaks muuta onki sit sossupummeja. On kavereita siis muiltakin aloilta, mutta tossa nyt muutama, joiden kanssa satun viettämään paljon vapaa-aikaani joko sossujen hallituksen tai Kaadot crew'n vuoksi ;)

Mulle tuli eilen taas kauhee kyseenalaistaminen tätä elämää kohtaan, jota mä nyt elän. Mulla on täällä kauheen hyvä olla, mutta silti jotain puuttuu. Sosiaaliala on mun juttu, joo, mutta en vaan välillä voi unohtaa sitä, että se oli se kakkosvaihtoehto. B-suunnitelmat on kyllä toimivia, mutta nyt oon ruvennu miettiin, että se A olis vielä kivempi. Jos ei ekalla kerralla tärppää, niin kuka piru vie estää koittamasta uudelleen. Toisaalta olis kyllä helvetin tyhmää heittää tää (kohta) puolitoistavuotinen koulu kankkulan kaivoon, mutta tätähän elämä on. Pitää puntaroida ensin mikä on fiksua ja mikä ei, ja mitata sitten sitä tulosta siihen, mitä oikeesti haluaa. Tiedän, että kun joskus mahdollisesti saan sossun paperit pihalle tosta laitoksesta, on mulla aikaa tehdä vaikka ja mitä vielä sen jälkeenkin. Mutta kun kun kun... Koulua olis vissiin myös kivempi käydä, kun mielessä ei koko ajan kummittelis se, että tälläkin hetkellä voisin opiskella ja lukee just sitä asiaa mistä sydän on ihan liekeissä koko ajan. Huhhuh. En saa enää itekään itestäni selvää.

Pitäis vissiin kiikuttaa myös tää kone huoltoon. Keskiviikkona tähän kaatui muutama senttilitra (onko se ees mittayksikkö) kultalonkeroo päälle, ja sen takia näppäimet F12, Insert, Backspace, Enter ja Shift toimii vähän tahmeasti. Ei haittaa sinänsä mitään joo, mutta on tää pirun ärsyttävää :D Onneks on tuoteturva tässä, eli voin vaikka kirveellä hakata tän palasiks ja uus kone tulee sitten tilalle. Muah, en ookaan ikinä hakannu kirveellä pinkkiä läppäriä?

Mä oon edelleen vähän kuollut lauantain jäljiltä. Mentiin moikkaamaan Mimmin inttikavereita Vamm... Sastamalaan ja eksyttiin pariin pubiin. Toisessa sai pikkusisko-nimisiä shotteja, joisin tuli Sourzin vadelmalikööriä, mangosiirappia ja softista eli pehmismassaa. Hei nam! Taisin juoda niitä viis. Tai kuus. Niitä kaadellut baarimikko heitti uhkauksen, että joku vielä oksentaa tänään. Ei paljoo kuulunu! Hyvä pöhnä kyllä nousi. Sastamala oli ihan kivanoloinen paikka, ja taidettiin luvata, että joku viikonloppu mennään sinne oikeen kunnolla. Sitä odotellessa :)

Nyt mun täytyis näpytellä itteni Nellyn sivuille tilaan ripsiliima ja ehkä jotain muuta eikä sitten muuta. En oo varmaan vielä kertonu, mutta mun työsuhde päätty tossa justiinsa ja sen takia pitäis nyt sitten vähän katsella, mihin sitä rahojaan käyttelee. Kauheen ankeeta. Pitäs ettiä kesätöitä, mutta mutta mutta. En tie mitä haluan tehdä ja mistään ei löydy mitään osotteita tai puhelinnumeroita myymäläpäälliköille... Pitää vissiin vetää joku päivä tässä sellanen kierros kaikkiin kauppoihin. Ja onneks on tähänkin sitten se plan B, mä kun niitä vedän puoleeni niin helvetisti.

Siinä vielä päivän remixi, joka on mun päässä soinu. Seksikkäin jäbä, Sellubiitti ja Kato ny äijää. Terve....