#1

Hohoo. Taas uus päiväkirja, jotta ette armaat kanssanotkujat varmasti pysyisi messissä. Muah, no ei vissiinkään ihan noin. Aattelin vaan pienessä sekavassa päässäni, että vois perustaa sellasen plokin, jota yrittäis alusta asti pitää laadukkaana... As if! Pääjuttu uudelle osoitteelle on se, että Would you kick me out? ei enää jotenkin istunut päähän. Koska halusin vaihtaa osoitetta, halusin samalla vähän muuttaa blogin sisältöä. Enää en jauha ihmisistä, jotka tänne ei kuulu tai höpöttele mitään turhia nytmustatuntuusiltäetteitunnumiltäänmutlinkittelensiltinäitäwe<3itkuviakoskaneonihkuja-lätinöitä. Lisäks tuo vähän itsesensuuria (toivottavasti) se tieto, että just tän blogin tuun luultavasti julkaisemaan FB'ssä, jotta sellasetkin ihmiset, joille oon maininnu tämmösiä kirjoittelevani mutten oo ikinä muistanu linkittää, löytäis tän. Terkkuja teille, teitä on monia.

En viitti esitellä itteeni. Kaikki tän lukevat varmasti tietää, kuinka hullu, tyhmä ja idiootti mä oon, joten jätän sen pakollisen esittelytouhun niihin päivä 12345655646565655-juttuihin. Kyllä, aattelin suorittaa moisen, sillä oon yhen aloittanut joskus kesällä 2011 ja ehdin ehkä neljä päivää kertoa. Ois hienoo suorittaa ees joskus jotain loppuun. Koska en esittele itseäni, voisin esitellä nykyisen nimen. Mun julkisen päiväkirjan kirjoittaminen lähti siis liikkeelle otsikon Would u kick me out?-alla. Piti keksiä englanninkielinen nimi, joka ois helppo lausua ja joka mieluusti ois suht lyhyt. En vielä keväällä 2010 tajunnut miks valitsin just ton nimen, mutta jossain vaiheessa se vaan loksahti. Elin tosi pitkään elämääni tavalla, jota en nyt käsitä. Toivoin, että silloinen poikaystävä olis haukkunut mut päin naamaa pystyyn, että olisin osannut olla parempi ihminen. Ajattelin, että suurin osa mun kavereista hengailee mun kanssa siks, ettei niillä oo muutakaan seuraa. Ja niin edelleen. Blogin otsikko kirjaimellisesti pyysi ja aneli lukijaa potkimaan mut ulos sen mielestä, elämästä tai mistä vaan. Hirveen fiksusti ajateltu. No, sillä kuitenkin mentiin ja vaikka moni tarinaa nimen takana välillä kyseli, en osannut tai halunnut vastata. Nyt osaan.

Always wear your invisible crown kertoo mun elämästä just tällä hetkellä. Musta tuntuu, että ihmiset, jotka mua ei kovinkaan tunne, olettaa musta asioita ja on tuntevinaan mut perinpohjin vaan siks, että höpötän paljon sekalaisia asioita. Oon varmastikin varsin itseriittoisen ja omahyväisen oloinen, vaikkei se oo suinkaan tarkoituksena. Mun mielestä vaan jokaisen pitäis kehdata elää niinku pään päällä keikkuis näkymätön kilon kruunu, joka on koristeltu saatanan kalliilla jalokivillä. Olla kuningas, kuningatar tai keisari omassa elämässään. Ei mikään ärsytä enemmän ku sellaset kynnysmattotyypit, joilla ei tunnu olevan omaa tahtoo. Hei ei ketään jaksa kiinnostaa sun seuras, jos sä suostut aina oleen kuski vaikka ehkä haluaisit myös juoda tai jos sut jätetään kutsumatta bileisiin, koska sä nyt vaan oot sellanen nysverö ettei sua kuitenkaan kiinnosta. Oikeesti, näyttäkää ees jotain väriä välillä. Harmaa on niiiiiiin tylsä että hajoo salee pää. Käytinkö mä just sanaa salee. KIVA.

Mun pitäis mennä nukkumaan aika pian, sillä huomenna pitäis aamusta ajella Seinäjoelle kädentaitojen tunnille. En taaskaan jaksanu, halunnu tai viittiny ajaa näin iltaa vasten lakeuksille, vaan jäin kotiin porukoiden luo. Tää meinaa sitä, että pitää herätä hiton aikaisin (siis kasilta. se on aikaisin. t. laiskiainen). Ei kuitenkaan väsytä, sillä pystyin tänään heräämään yöunilta 15.24.......... Ei kukaan omista yhtä hyviä unenlahjoja ku mä. Oikeesti. Toisaalta, nukkumaan pääsin vasta joskus puoli viiden tietämillä. Baari-ilta vähän venähti ja erehdyin vielä sängyssä katsomaan vähän Pakoa. Myöhäisellä nukahtamisajankohdalla oon tänään yrittänyt puolustella itselleni myöhäistä heräämisajankohtaa. Tulipa ainakin univelat kuitattua jos ei muuta!

Lisäks haluaisin tälle blogille yhden teeman, jota en oo ennen viittiny ottaa esille. Oon kyllästyny oleen valas ja se iso likka kaveriporukan sisällä. Oon ihan liian pitkään kieltäny painon aiheuttamia ongelmia kaikilla eri tekosyillä, mut nyt alkaa menemään hermot. Jos lihava uskaltaa olla äänessä tai sosiaalinen tai kaikkien kaveri, niin siitä tehdään saatanan iso ongelma ihmisten päiden sisällä. Vaan laihat saa olla huomiohakuisia ja suosittuja tässä elämässä. Ei tää mua oo ennenkään estäny, joten miks nytkään, mutta silti... Oon levinny ihan liikaa vuoden sisällä, kahdesta vuodesta puhumattakaan. Nyt siis ajattelin, että kun tälleen julkisesti ilmoitan yrittäväni kaikkeni jotta painoni putoaisi, en kehtaa enää vierailla Mäkin draikulla tai mässätä tunnilla karkkia. Oommä vaan fiksu. Lisäks on jotain mitä varten tätä tehdä, nimittäin Turkin Alanya. Hieno mennä aurinkorannoille lekotteleen valaana. Ei kiitos.