Ristus mikä maanantai.
Oli ihan pakko lainata Putousta, kun sitä eilen satuin uusinta-ajankohtana pari hetkee tuijotteleen. Jos niistä hahmoista on joku paras pakko valita, niin kyllä se on Armin vetämä ilvesfani (minkä nimestä en oo varma enkä haluu googlettaa, mut kai se joku Sanna-Raipe o?) tai sitte Kososen rooli Taxfreenä ♥ Ah, siinä vasta mies.
Mutta joo, tänään on ollu jotenki aivan persepäivä. Koomailin eilen koko päivän, eli en tietenkään jaksanu ajaa enää illalla tänne. Koska mulla oli sovittuna vartin yli kasiks yks haastattelu, piti kotoo siis lähtee tosi aikasin. Erehdyin eilen vetään puolentoista tunnin päikkärit silleesti, että heräsin kuudelta, joten unta oli illalla ihan turha odottaa. Hyörin ja pyörin ja kääntyilin sängys varmaan yhteen asti, sit vasta Nukkumatti tajus tulla tsekkaan oonko jo unes ja armollisesti heitti muutaman jätesäkillisen soraa mun päälle. Aamulla toi pitkittynyt unen saanti sit kostautu ja silmät ristis pakkasin kamat. Pääsin kotiovesta ulos silloin ku pitikin, mutta heti ulkona maanantai alko paiskia kunnolla. Auton lasit oli täynnä jäätynyttä tihkusadetta, eikä kyseinen aine lähteny ees sillä rautaskrapalla. En suotta kironnu ku ikkunoihin yritin ees jonkinmoisia reikiä väsätä! Jaksoin raaputtaa sen verran, että näin joka ikkunasta ees vähän eteeni, ja kun sain vihdoin istuttua autoon, muistin et pitää käydä tankilla. No joo, siinä aikakonkurssis ei enää kyllä yks vartin koukkaus tuntunu enää missään :D
Kun vihdoin pääsin Seinäjoelle, meinasin oikeesti nukahtaa siellä haastattelussa. Ihan selvennykseks sanottakoon, että kyseessä on siis koulujuttu, jossa muutaman luokkakaverin kanssa käytiin juttelemassa yhden päiväkodin johtajan kanssa. Oli myös melko lähellä, ettei muhun iskeny jonkin sortin paniikkikohtaus. Se koppi, missä istuttiin, oli melko pieni, eikä ollu kelloo näkyvillä missään. Siitä ei kyllä ois ollu ees apua, sillä ei ollu mitään tietoo haastattelun loppumisajankohdasta. Mua niin ahdistaa olla jossain jos en tiedä yhtään mitään aikatauluista. Evekin huomas kuinka stressaantunu olin, vääntyilin koko ajan paikallani ja rapsuttelin kynsilakkaa kynsistä pois. En oo kyllä aikoihin kokenu mitään noin "painostavaa" tunnetta, hyi jehna.
Töissä meni ihan hyvin, mitä nyt aika tuntu matelevan. Tän päivän pelastuksena toimi ehdottomasti tukanvärjäyssessio Even kanssa ja Tintan äsköinen piipahdus! Ei niin putkeen mennyt viikonloppu yhdistettynä karseeseen maanantaihin ei oo mitenkään maailman kivoin juttu. Sain lauantaina odottamattomia uutisia, enkä nyt oikeen tiedä mitä pitäis tehdä. Toisaalta oon helpottunut, toisaalta taas panikoin ihan älyttömästi. Taas tuli todistettua se, että ei elämää kannata kellottaa tai suunnitella liikaa ku näemmä juttuja voi sattua ihan tosta noin vaan :) Perusfaktahan toi on, mutta tuppaa ainakin mulla usein unohtuun.
Lauantaina olin poitsujen kanssa kattomassa Lotharia ja kyllä kaks kyseisen herran keikkaa on ehdoton maksimi, minkä voin kestää. Ei aiheesta sen enempää, mutta tietääpähän taas tuhlanneensa 12 euroa johonkin ihan turhaan :D Show'sta (tai sen puutteesta, eiku tä) huolimatta oli kyllä hauskaa! Jo alkuillasta mun päähän iskostui lause "moikkuli moikkuuuuuliiii" ja sitä taisin muutaman kerran hokea, en suotta vissiin ollu raskasta kuunneltavaa...
Mä haluaisin kauheesti, että lumi alkais sulaa ja asfaltti alkais näkyä ja ja ja! Se ois kauheen kivaa.
Toivottavasti tää tarttuu jonkun muun päähän ja lähtee samalla pois mun nupista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro ny jotain?